Siirry pääsisältöön

Videot

Muuton keskellä virkattu pikkulaukku

Huh, edellisestä postauksesta on vierähtänyt yli kolme kuukautta, mutta siihen on syynsä: päätimme tammikuussa muuttaa 70 neliöisestä rivitaloasunnostamme 36 neliöiseen kerrostaloasuntoon! Asuinneliöt siis käytännössä puolittuivat ja sehän on tiennyt melkoista tavaroiden downshiftaamista, joka on vienyt - ja vie edelleenkin - kaiken ylimääräisen ajan.  Palmusunnuntaina havahduin siihen, että eletään jo pääsiäisen aikaa ja päätin, että teen edes jonkin pienen käsityön. Löysin erivärisiä Seiskaveikan purkukeriä, joista yleensä olen neulonut leikkihiiriä kissoille, mutta nyt kissat saivat jäädä nuolemaan tassujaan ja itsekkäästi virkkasin pienen isoäidinneliölaukun kännykkälaukukseni. En pidä siitä, että virkatut laukut venyvät kovasti, ja kokeilin ryhdistää virkkuutyötä yhdistämällä Seiskaveikan pariksi valkoista kalastajanlankaa. Se tuntui auttavan, laukusta tuli mielestäni jämäkkä.  Kiinnitin laukkuun myös ohuen valkoisen puuvillavuorin, jotta kännykän kulmat eivät törröttäisi ulos vir

Neitoperhon Sadepäivä -korvakorut lehtitilauslahjoista

Anoppini antoi minulle lehtitilauslahjaksi saamansa Finnfeelingsin valmistaman "Sadepäivä" -nimisen riipuksen. Heti korun nähtyäni huokaisin: "Kunpa näitä olisi kaksi, tekisin korvikset!". En jäänyt odottelemaan samanlaisen korun löytymistä kirpputorilta (lehtitilauslahjoja löytää kirppiksiltä ja usein edulliseen hintaan), sillä muistelin, että minulla olisi kaapissani jossain samanoloinen koru kuin "Sadepäivä". Ja niin olikin: kirppikseltä eurolla ostettu "Neitoperho" -niminen riipus, jonka epäilen olleen jonkun lehden aikaisempi tilaajalahja. Molemmilla riipuksilla on sama suunnittelija ja mielestäni ne sopivat hyvin yhteen korvakoruiksi.


"Sadepäivä" ja "Neitoperho" -riipukset säilytyspusseineen.

Bandanahuivi, sisareni tuoma Ameriikantuliainen,
jota käytän usein hiuspantana.


Kommentit

Suositut tekstit