Siirry pääsisältöön

Videot

"Pitsisukat" naapurin tytölle

Elämme vielä muuton keskellä "kahden asunnon loukossa", joka onneksi päättyy parin viikon päästä. Tulevan entisen asuntomme naapuriperhe sai hiljattain perheenlisäystä ja neuloin pienokaiselle villasukat Seiskaveikasta. No, lankaahan jäi huimasti yli, joten neuloin siitä vielä vauvan isosiskollekin sukat. Valmistuttuaan beiget sukat näyttivät silmissäni ankeilta nuoren naisen sukiksi ja lisäsin niihin helpon piristyksen: kolme virkattua kerrosta mansikkajäätelönvaaleanpunaista "pitsiä". Aikanaan, kun sukat ovat jääneet pieneksi, on helppo purkaa "pitsi" pois ja kierrättää sukat pikkuveljelle. Neuloin koon 33-34 sukat seuraavasti: aloitus 36 silmukkaa -> 3 oikein, 3 nurin joustinneuletta 10 krs -> 1 oikein, 1 nurin joustinneuletta 15 krs -> kantapää -> sukkaosa 40 krs ainaoikein neuletta -> kärkikavennus ja päättely. Vaaleanpunaisen " pitsin" virkkasin viimeiseksi: ensimmäinen krs 5 ketjusilmukkaa per lenkki, toinen krs 6 kjs per le

Tsekkiläinen Myyrä (Krtek) matkamuistona

Olen ihastunut tsekkiläiseen Myyrä -animaatiohahmoon ja eräänä vuonna ostin Prahasta puisen Myyrä-avaimenperän viidelläkymmenellä korunalla (noin kaksi euroa). Tarkoitus ei ollutkaan käyttää sitä avaimenperänä vaan tehdä siitä riipus. Matkan jälkeen riipuksen teko kuitenkin unohtui vuosiksi, kunnes viime viikolla Myyrä putkahti esiin kolostaan. Ripustin sen luonnonväriseen nahkanauhaan ja pujotin lisukkeeksi mustia ja punaisia helmiä (kierrätettyjä Aarikan puuhelmiä). Syy siihen, miksi Myyrä-avaimenperä muistui mieleeni, oli Myyrä-palapelikirja, jota olen viime kuukausina käyttänyt vasemman käteni sormitreenissä. Ranteestani vahingoittui viime syksyn onnettomuudessa murtumien lisäksi DRUJ-nivel, joka mahdollistaa ranteen kiertoliikkeen. Tönkön ranteen vuoksi on tärkeää pitää sormet liikkeessä, joten sekä kutominen että palapelien kasaaminen ovat erinomaista sormijumppaa. Herttaisella Myyrä-palapelikirjalla on myös mukavia muistoja herättävä tarina: löysin kirjan Berliinistä kadulta "Lahjoitetaan" -laatikosta eräänä sateisena iltana kun olimme matkalla konserttiin Dunckerclubille. Otin kirjan mukaani pois sateesta kastumasta, mutta koska berliiniläisillä ystävillämme ei ollut enää  palapelikirja-ikäisiä lapsia, niin kirja kulkeutui mukanamme Suomeen matkamuistona.


Avaimenperästä tuli riipus laittamalla 
laittamalla se nahkanauhaan ja 
lisäämällä muutamia puuhelmiä.

Palapelikirjassa on viisi tarinaa.
Vinkki: lastenkirjoista on
 hauskaa opetella vierasta kieltä!

Kommentit

Suositut tekstit