Kun kännykkä ei mahdu ulkoilutakin taskuun

7.4.24

"Pitsisukat" naapurin tytölle

Elämme vielä muuton keskellä "kahden asunnon loukossa", joka onneksi päättyy parin viikon päästä. Tulevan entisen asuntomme naapuriperhe sai hiljattain perheenlisäystä ja neuloin pienokaiselle villasukat Seiskaveikasta. No, lankaahan jäi huimasti yli, joten neuloin siitä vielä vauvan isosiskollekin sukat. Valmistuttuaan beiget sukat näyttivät silmissäni ankeilta nuoren naisen sukiksi ja lisäsin niihin helpon piristyksen: kolme virkattua kerrosta mansikkajäätelönvaaleanpunaista "pitsiä". Aikanaan, kun sukat ovat jääneet pieneksi, on helppo purkaa "pitsi" pois ja kierrättää sukat pikkuveljelle. Neuloin koon 33-34 sukat seuraavasti: aloitus 36 silmukkaa -> 3 oikein, 3 nurin joustinneuletta 10 krs -> 1 oikein, 1 nurin joustinneuletta 15 krs -> kantapää -> sukkaosa 40 krs ainaoikein neuletta -> kärkikavennus ja päättely. Vaaleanpunaisen " pitsin" virkkasin viimeiseksi: ensimmäinen krs 5 ketjusilmukkaa per lenkki, toinen krs 6 kjs per le

Tammikuussa ostin punaisen ulkoilutakin. Olin jo pitemmän aikaa haeskellut punaista takkia, ja kun sellaista ei tullut kirpputorilla vastaan, niin päädyin ostamaan takin alennusmyynnistä. Olen muuten tyytyväinen, mutta kännykkäni ei mahdu takin taskuun, ja tämä asia ärsyttää ulkoillessa; en halua jättää puhelinta kotiin. Normaalikokoinen olkalaukku pelkän kännykän takia on liian suuri ja Marimekon pienet kukkaromalliset laukut (joita minulla on kolmekin kappaletta) riitelevät tyyliltään toppatakin kanssa.

Mutta, mutta... vastaani tuli kevään uudet Seitsemän Veljeksen lankavärit ja sieltä aivan ihana vaaleankeltainen (jollaista väriä olin jo talvemmalla etsinyt). Ostin kerän, kudoin siitä kynsikkäät ja huomasin, että täsmälleen samaa keltaisen sävyä oli Marimekon Unikko-kukkarolaukussani. Nyt pidän pienillä ulkoilulenkeilläni kännykkää Marilaukussa, eikä se enää riitele toppatakin kanssa koska keltaiset kynsikkäät mielestäni tasapainottavat ja yhdistävät laukun asuun. Pisteenä iin päällä vielä yksinkertaiset hopeiset korvarenkaat, joihin olen pujottanut punaiset puuhelmet. Turhamaista kenties, mutta väliäkö sillä jos se tekee itselleni lenkkeilystä hitusen hauskempaa.