Kun kännykkä ei mahdu ulkoilutakin taskuun

8.5.25

Sisäinen Morrison

Löysin itsepalvelukirppiksen "saa ottaa" -laatikosta printticollegen, joka oli muuten hyvässä kunnossa, mutta suurikokoinen printti oli halkeillut kammottavan näköiseksi. Ymmärsin hyvin, miksi vaate oli hylätty: sitä ei todellakaan sellaisenaan voinut enää käyttää, printti jopa irtoili hilseillen collegekankaasta. Ensin ajattelin, että hyödynnän collegekangasta muihin tuunauksiin, mutta sitten aloin kehitellä ideaa: entäpä jos leikkaisin koko printin irti ja korvaisin sen jollakin toisella kankaalla? Ratkaisuksi löytyi joskus t-paidasta pelastamani Jim Morrisonin kuva. Tämän olin ommellut kiinni kestokassiin, joka kuitenkin oli jäänyt käyttämättä johtuen kotonani olevasta kassien valtavasta määrästä, joten Jim irti kassista ja collegeen! Ompelin printtikuvan ensin kiinni collegen sisäpuolelle, jonka jälkeen käänsin vaatteen oikein päin. Sen jälkeen varovasti leikkasin collegen oman printin irti ja ta-daa: sisäinen Morrison paljastui! Huonokuntoinen printti Uusioprintti vanha...

Tammikuussa ostin punaisen ulkoilutakin. Olin jo pitemmän aikaa haeskellut punaista takkia, ja kun sellaista ei tullut kirpputorilla vastaan, niin päädyin ostamaan takin alennusmyynnistä. Olen muuten tyytyväinen, mutta kännykkäni ei mahdu takin taskuun, ja tämä asia ärsyttää ulkoillessa; en halua jättää puhelinta kotiin. Normaalikokoinen olkalaukku pelkän kännykän takia on liian suuri ja Marimekon pienet kukkaromalliset laukut (joita minulla on kolmekin kappaletta) riitelevät tyyliltään toppatakin kanssa.

Mutta, mutta... vastaani tuli kevään uudet Seitsemän Veljeksen lankavärit ja sieltä aivan ihana vaaleankeltainen (jollaista väriä olin jo talvemmalla etsinyt). Ostin kerän, kudoin siitä kynsikkäät ja huomasin, että täsmälleen samaa keltaisen sävyä oli Marimekon Unikko-kukkarolaukussani. Nyt pidän pienillä ulkoilulenkeilläni kännykkää Marilaukussa, eikä se enää riitele toppatakin kanssa koska keltaiset kynsikkäät mielestäni tasapainottavat ja yhdistävät laukun asuun. Pisteenä iin päällä vielä yksinkertaiset hopeiset korvarenkaat, joihin olen pujottanut punaiset puuhelmet. Turhamaista kenties, mutta väliäkö sillä jos se tekee itselleni lenkkeilystä hitusen hauskempaa.