T-paidan "vaateripustinnauha" hyötykäyttöön

19.2.26

Uusi laukku ja kassiholistin kootut selitykset

Blogiani seuraavat lienevät huomanneet intohimoni käsilaukkuihin ja kaikenlaisiin muihinkin kasseihin. Olen yrittänyt hillitä kassiholismiani; pienempään asuntoon muuton jälkeen olen myynyt paljon laukkujani pois, huomasin, että Marilaukkuja ei tarvitse kolmeakymmentä, ihan vaan kymmenenkin riittää. Niin, ne kymmenen on Marilaukkuja, muita laukkuja on sitten parisenkymmentä, eeh, tai vähän enemmän. Ja ostan yhä kirppiksiltä lisää laukkuja, mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi! Mutta nyt yritän harkita ja perustella itselleni miksi tarvitsen juuri jonkun laukun. Eilen ostin taas uuden laukun kirppikseltä, en vaan voinut jättää sitä ostamatta koska... - Laukku on paksua nahkaa, materiaalia, joka ei jäädy tönköksi pakkasessa ja paranee vain vanhetessaan. Minulla on ainoastaan yksi nahkainen laukku, väriltään punainen, äidiltäni peritty, jonka vuoksi en halua siitä luopua vaikka käytän sitä harvoin. Uusi nahkalaukku on ollut harkinnassa, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. - Lauk...

Kaikilla meistä lienee puseroita, joiden kaula-aukossa on satiininen nauha pitämään vaatetta hengarissa. En tiedä noitten nauhojen virallista nimitystä. Itse leikkaan ne aina pois ja laitan talteen, vaikka harvemmin kuitenkaan teen niistä mitään. Viime kesänä ostamassani t-paidassa oli hieman tavanomaista ripustusnyöriä leveämpi, kauniin viininpunainen satiininauha. Leikkasin nauhan kahdeksi pätkäksi ja pujotin niihin koristehelmiä. Poltin nauhojen päihin sytkärillä pienet sulaneet möykyt, joiden ansiosta helmet eivät enää mahdu luiskahtamaan pois. Satiininauhat pujotin vielä tumman hopeisiin keinonahkapyörylöihin, jotka askartelin farkkujen vyötärönauhasta pois ratkomastani merkistä.