Virkattu heinäpussi keppihevoselle

19.2.26

Uusi laukku ja kassiholistin kootut selitykset

Blogiani seuraavat lienevät huomanneet intohimoni käsilaukkuihin ja kaikenlaisiin muihinkin kasseihin. Olen yrittänyt hillitä kassiholismiani; pienempään asuntoon muuton jälkeen olen myynyt paljon laukkujani pois, huomasin, että Marilaukkuja ei tarvitse kolmeakymmentä, ihan vaan kymmenenkin riittää. Niin, ne kymmenen on Marilaukkuja, muita laukkuja on sitten parisenkymmentä, eeh, tai vähän enemmän. Ja ostan yhä kirppiksiltä lisää laukkuja, mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi! Mutta nyt yritän harkita ja perustella itselleni miksi tarvitsen juuri jonkun laukun. Eilen ostin taas uuden laukun kirppikseltä, en vaan voinut jättää sitä ostamatta koska... - Laukku on paksua nahkaa, materiaalia, joka ei jäädy tönköksi pakkasessa ja paranee vain vanhetessaan. Minulla on ainoastaan yksi nahkainen laukku, väriltään punainen, äidiltäni peritty, jonka vuoksi en halua siitä luopua vaikka käytän sitä harvoin. Uusi nahkalaukku on ollut harkinnassa, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. - Lauk...

Joulun alla saksalainen ystävämme kävi meillä kylässä ja toi tuliaisena düsseldorfilaista sinappia, joka oli pakattu kauniiseen puulaatikkoon ja pehmustettu heinillä. Sinapin nimi oli Löwensenf, ja mukana tuli vielä söpö sinapinsiemenillä täytetty pehmoleijona, jonka tehtävänä oli kuulemma vartioida puulaatikon sisältöä. Pidimme ystävämme kanssa jopa "kissanristiäiset" leijonalle, joka sai nimekseen Erich the Lion. Nyt herkullinen sinappi on loppunut, ja jäljellä on tyhjä laatikko heinineen. Sinapin tuoneella ystävälläni on hevonen, siitä sain idean: annan heinät keppihevosharrastajatytölle, hän voi ruokkia keppariaan! En tietenkään kehtaa viedä tytölle kasaa heiniä, vaan virkkasin puuvillalangasta heinäpussin, josta keppari voi sitten rouskutella heinää. Tyhjentynyt puulaatikko toimittaa nyt korulaatikon virkaa, ja Erich the Lion vahtii laatikon sisällä olevia Aarikan koruja.