Sinivuokkokynsikkäät ja tappikorvakorut

24.12.25

Riipuskalenterin luukku 24

Hopeinen, 75 vuotta vanhasta "Aku Ankka" lusikasta tehty riipus. Riipuskalenterin viimeinen, jouluaaton koru, on tullut minulle panttihuutokaupasta vuosikymmeniä sitten lusikkana. Se oli mukana eräässä huutamassani, jonkun panttaajan lunastamatta jääneessä pantissa, joka sisälsi lusikan lisäksi sekalaisia hopeakoruja. Lusikka oli kaiverrettu kummilusikka, jota kukaan ei ostanut minulta pois kirpputorilla vaikka olisin myynyt sen edullisesti. Vuosikausia laatikossa lojuttuaan mieheni päätti tehdä lusikasta korun: hän sahasi varren poikki ja taivutti sen lenkiksi, johon saa pujotettua paksunkin ketjun. Lenkin sisäpuolelle jäivät talteen lusikan hopeapitoisuusleima ja vuosileima V6, joka kertoo valmistusvuoden olleen 1950. Aku Ankka -lusikkariipuksen myötä toivotan kaikille oikein mukavaa ja rauhallista joulua!

Korvakoruaskarteluni purkutuotoksena tuli 20 kappaletta sinisiä muovikukkia. Korviksissa nuo kukkaset eivät olleet näyttäneet juurikaan miltään, koska ne oli ladottu korupiikkiin päällekkäin (juttu löytyy täältä). Pöydälle levitettyinä kukat näyttivät keväisiltä sinivuokoilta ja sainkin oitis idean niiden kierrätyskäyttöön. Kudoin valkoiset kynsikkäät Seiskaveikasta ja kiinnitin kukkaset niiden kämmenselkiin. Keskustaksi laitoin vihreän pienen muovihelmen, jonka avulla ompelin kukat kiinni.

Kukkia olisi ollut kymmenen kappaletta kumpaankin kynsikkääseen, mutta sommitellessani yhdeksän kukkaa näytti aina parhaimmalta, joten kukkia jäi kaksi yli. Tai olisi jäänyt, mutta sain idean kokeilla, miltä näyttäisi, jos tappikorviksen työntäisi läpi kukan reiästä. Ja ta-daa - sehän toimi: nopeat kukkakorvikset tehty! Tässä virityksessä on vain tärkeää, että käytettävän nappikorviksen takakappale on tiukka, sillä irtohely -vaikkakin muovinen sellainen - tuo painoa korvakoruun ja näin ollen voi helposti irrota korvasta.