Sinivuokkokynsikkäät ja tappikorvakorut

11.4.26

Tuulitakin suurentaminen: kiila takapuoleen

Ostin kirpputorilta kahdella eurolla räikeänoranssin Adidaksen tuulitakin. Se oli malliltaan pitkä ja kapea, mutta ajattelin, että käyttäisin sitä kääntämällä aina helmaa sisäänpäin. No eihän se idea liikkuessa toiminut! En halunnut suurentaa takkia sivukiiloilla, koska takin taskujen vuoksi taitoni ei siihen olisi riittänyt. Leikkasin julmasti takkiin selkään halkion ja ompelin siihen kolmionmuotoisen kiilan. Koska takki oli jo muutenkin huomiovärinen, päätin lisätä näkyvyyttä vielä entisestään: käytin kiilakankaana heijastinkangasta. Kiilan kärki jäi ommellessa rumasti hieman rypylle, joten piilotin kauneusvirheen hopeanvärisellä napilla. Tuunasin takkia vielä lisää hopeanvärisillä yksityiskohdilla: lisäsin napit taskunsuihin koristeiksi, nyörinpäähylsyt helmaan ja huppuun sekä kiristimet helmanyöriin.

Korvakoruaskarteluni purkutuotoksena tuli 20 kappaletta sinisiä muovikukkia. Korviksissa nuo kukkaset eivät olleet näyttäneet juurikaan miltään, koska ne oli ladottu korupiikkiin päällekkäin (juttu löytyy täältä). Pöydälle levitettyinä kukat näyttivät keväisiltä sinivuokoilta ja sainkin oitis idean niiden kierrätyskäyttöön. Kudoin valkoiset kynsikkäät Seiskaveikasta ja kiinnitin kukkaset niiden kämmenselkiin. Keskustaksi laitoin vihreän pienen muovihelmen, jonka avulla ompelin kukat kiinni.

Kukkia olisi ollut kymmenen kappaletta kumpaankin kynsikkääseen, mutta sommitellessani yhdeksän kukkaa näytti aina parhaimmalta, joten kukkia jäi kaksi yli. Tai olisi jäänyt, mutta sain idean kokeilla, miltä näyttäisi, jos tappikorviksen työntäisi läpi kukan reiästä. Ja ta-daa - sehän toimi: nopeat kukkakorvikset tehty! Tässä virityksessä on vain tärkeää, että käytettävän nappikorviksen takakappale on tiukka, sillä irtohely -vaikkakin muovinen sellainen - tuo painoa korvakoruun ja näin ollen voi helposti irrota korvasta.