Emoiji -korviksia

11.4.26

Tuulitakin suurentaminen: kiila takapuoleen

Ostin kirpputorilta kahdella eurolla räikeänoranssin Adidaksen tuulitakin. Se oli malliltaan pitkä ja kapea, mutta ajattelin, että käyttäisin sitä kääntämällä aina helmaa sisäänpäin. No eihän se idea liikkuessa toiminut! En halunnut suurentaa takkia sivukiiloilla, koska takin taskujen vuoksi taitoni ei siihen olisi riittänyt. Leikkasin julmasti takkiin selkään halkion ja ompelin siihen kolmionmuotoisen kiilan. Koska takki oli jo muutenkin huomiovärinen, päätin lisätä näkyvyyttä vielä entisestään: käytin kiilakankaana heijastinkangasta. Kiilan kärki jäi ommellessa rumasti hieman rypylle, joten piilotin kauneusvirheen hopeanvärisellä napilla. Tuunasin takkia vielä lisää hopeanvärisillä yksityiskohdilla: lisäsin napit taskunsuihin koristeiksi, nyörinpäähylsyt helmaan ja huppuun sekä kiristimet helmanyöriin.

Viime syksynä sain Saksassa ruokaostoksia maksaessani kaupan kassalta vaihtorahojen lisäksi pienenpieniä pahvilaatikoita. Laatikoiden sisältä paljastui muovisia emoiji -hahmoja, jotka pysyivät pystyssä imukupin avulla. Kyseinen kauppaketju oli aloittanut keräilykampanjan, jossa se jakoi ostossumman mukaan asiakkailleen näitä emoiji -hahmoja. Minulle ehti kertyä viisi emoijia, joista kaksi oli samanlaista keskenään. En lämmennyt näille "keräilyesineille" ja ne päätyivät askartelutarvikelaatikkooni.

En ole vähään aikaan tehnyt korvakoruja, ja mieleni teki askarrella korvispari. Pyörittelin emoiji -hahmoja ja pohdin, josko niistä saisi aikaiseksi korvakoruja. Leikkasin emoijien imukupit pois. Vedin neulan ja karhunlangan avulla emoijien läpi ohuet satiininauhat (sellaisia puseroista irti leikattuja ripustusnauhoja). Kiinnitin nauhoihin renkaat korviskoukkuja varten. Nauhojen päihin pujottelin helmiä ja poltin pään, jotta helmet eivät pääse karkuun. Yksisarvista esittävä emoiji jäi ylimääräiseksi, sen aion lahjoittaa ystäväni tyttärelle.