Emoiji -korviksia

24.12.25

Riipuskalenterin luukku 24

Hopeinen, 75 vuotta vanhasta "Aku Ankka" lusikasta tehty riipus. Riipuskalenterin viimeinen, jouluaaton koru, on tullut minulle panttihuutokaupasta vuosikymmeniä sitten lusikkana. Se oli mukana eräässä huutamassani, jonkun panttaajan lunastamatta jääneessä pantissa, joka sisälsi lusikan lisäksi sekalaisia hopeakoruja. Lusikka oli kaiverrettu kummilusikka, jota kukaan ei ostanut minulta pois kirpputorilla vaikka olisin myynyt sen edullisesti. Vuosikausia laatikossa lojuttuaan mieheni päätti tehdä lusikasta korun: hän sahasi varren poikki ja taivutti sen lenkiksi, johon saa pujotettua paksunkin ketjun. Lenkin sisäpuolelle jäivät talteen lusikan hopeapitoisuusleima ja vuosileima V6, joka kertoo valmistusvuoden olleen 1950. Aku Ankka -lusikkariipuksen myötä toivotan kaikille oikein mukavaa ja rauhallista joulua!

Viime syksynä sain Saksassa ruokaostoksia maksaessani kaupan kassalta vaihtorahojen lisäksi pienenpieniä pahvilaatikoita. Laatikoiden sisältä paljastui muovisia emoiji -hahmoja, jotka pysyivät pystyssä imukupin avulla. Kyseinen kauppaketju oli aloittanut keräilykampanjan, jossa se jakoi ostossumman mukaan asiakkailleen näitä emoiji -hahmoja. Minulle ehti kertyä viisi emoijia, joista kaksi oli samanlaista keskenään. En lämmennyt näille "keräilyesineille" ja ne päätyivät askartelutarvikelaatikkooni.

En ole vähään aikaan tehnyt korvakoruja, ja mieleni teki askarrella korvispari. Pyörittelin emoiji -hahmoja ja pohdin, josko niistä saisi aikaiseksi korvakoruja. Leikkasin emoijien imukupit pois. Vedin neulan ja karhunlangan avulla emoijien läpi ohuet satiininauhat (sellaisia puseroista irti leikattuja ripustusnauhoja). Kiinnitin nauhoihin renkaat korviskoukkuja varten. Nauhojen päihin pujottelin helmiä ja poltin pään, jotta helmet eivät pääse karkuun. Yksisarvista esittävä emoiji jäi ylimääräiseksi, sen aion lahjoittaa ystäväni tyttärelle.