Ilvespipot: tuunattua ja korjattua

19.2.26

Uusi laukku ja kassiholistin kootut selitykset

Blogiani seuraavat lienevät huomanneet intohimoni käsilaukkuihin ja kaikenlaisiin muihinkin kasseihin. Olen yrittänyt hillitä kassiholismiani; pienempään asuntoon muuton jälkeen olen myynyt paljon laukkujani pois, huomasin, että Marilaukkuja ei tarvitse kolmeakymmentä, ihan vaan kymmenenkin riittää. Niin, ne kymmenen on Marilaukkuja, muita laukkuja on sitten parisenkymmentä, eeh, tai vähän enemmän. Ja ostan yhä kirppiksiltä lisää laukkuja, mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi! Mutta nyt yritän harkita ja perustella itselleni miksi tarvitsen juuri jonkun laukun. Eilen ostin taas uuden laukun kirppikseltä, en vaan voinut jättää sitä ostamatta koska... - Laukku on paksua nahkaa, materiaalia, joka ei jäädy tönköksi pakkasessa ja paranee vain vanhetessaan. Minulla on ainoastaan yksi nahkainen laukku, väriltään punainen, äidiltäni peritty, jonka vuoksi en halua siitä luopua vaikka käytän sitä harvoin. Uusi nahkalaukku on ollut harkinnassa, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. - Lauk...

Omistan useammankin Ilveksen pipon, joista ahkerimmassa käytössä olleet valkoinen ja harmaa olivat korjauksen tarpeessa. Valkoinen pipo oli mennyt takasaumasta niskan kohdalta rikki ja lisäksi pipon reuna oli kellastunut eikä lähtenyt pesussa puhtaaksi. Harmaa pipo puolestaan oli oudolla tavalla lörpähtänyt reunoistaan, mikä sai pipon näyttämään todella rumalta.

Korjasin molemmat pipot ompelemalla niihin resorit; harmaaseen pipoon mustan ja valkoiseen harmaan. Ennen resoreiden ompelua muotoilin molempia Beanie -mallisia pipoja leikkaamalla niitä hieman takaosastaan. Molempien pipojen kohdalla olin tyytyväinen lopputulokseen; ne pelittävät vielä ulkoillessa, mutta peliä katsomaan en näistä kumpaakaan enää kelpuuta.

Ja sitten se tuunattu pipo, joka on ensimmäinen ostamani Ilveksen pipo. Siihen kiinnitin jo heti uutena kaulakorusta irroitetun kruunun. Miksikö? No tietenkin 'Cos we are the Kings!