Ilvespipot: tuunattua ja korjattua

5.3.26

Kierrätysrannekoruja Aarikan helmistä

Blogiani seuraavat tietänevät ihastukseni Aarikan koruihin; olen käyttänyt niitä jo 1980-luvun puolivälistä saakka. Ensimmäinen hankkimani Aarikka oli kaulakoru: mustat helmet, joiden välissä oli metallisia rikkoja. Tuota kaulakorua minulla ei enää ole, mutta sen jälkeen on tullut ja mennyt monta monituista Aarikan korua. Jos löydän kirpputorilta edullisesti Aarikan kaula- tai rannekoruja, ostan ne lähes aina. Valitettavasti edullisten korujen hinta selittyy usein niiden huonokuntoisuudella, vähintäänkin kuminauhat ovat lörpähtäneet piloille. Ostankin korut askarteluun ja nyt huomasin, kuinka valtava määrä näitä "projektikoruja" minulle oli kertynyt. Kävin ostamassa 10 metrin rullan rannekorujen tekoon tarkoitettua millin vahvuista joustavaa silikonisiimaa. Ja sitten askartelemaan! Vietin monta iltapuhdetta sommitellessani helmistä uusiorannekoruja. Tällä hetkellä olen tykästynyt käyttämään kummassakin ranteessa keskenään samanlaisia rannekoruja, joten pujottelin kaikkia luom...

Omistan useammankin Ilveksen pipon, joista ahkerimmassa käytössä olleet valkoinen ja harmaa olivat korjauksen tarpeessa. Valkoinen pipo oli mennyt takasaumasta niskan kohdalta rikki ja lisäksi pipon reuna oli kellastunut eikä lähtenyt pesussa puhtaaksi. Harmaa pipo puolestaan oli oudolla tavalla lörpähtänyt reunoistaan, mikä sai pipon näyttämään todella rumalta.

Korjasin molemmat pipot ompelemalla niihin resorit; harmaaseen pipoon mustan ja valkoiseen harmaan. Ennen resoreiden ompelua muotoilin molempia Beanie -mallisia pipoja leikkaamalla niitä hieman takaosastaan. Molempien pipojen kohdalla olin tyytyväinen lopputulokseen; ne pelittävät vielä ulkoillessa, mutta peliä katsomaan en näistä kumpaakaan enää kelpuuta.

Ja sitten se tuunattu pipo, joka on ensimmäinen ostamani Ilveksen pipo. Siihen kiinnitin jo heti uutena kaulakorusta irroitetun kruunun. Miksikö? No tietenkin 'Cos we are the Kings!