Hilseilevän printtipaidan fiksaus ja korvakoruaskartelu

19.2.26

Uusi laukku ja kassiholistin kootut selitykset

Blogiani seuraavat lienevät huomanneet intohimoni käsilaukkuihin ja kaikenlaisiin muihinkin kasseihin. Olen yrittänyt hillitä kassiholismiani; pienempään asuntoon muuton jälkeen olen myynyt paljon laukkujani pois, huomasin, että Marilaukkuja ei tarvitse kolmeakymmentä, ihan vaan kymmenenkin riittää. Niin, ne kymmenen on Marilaukkuja, muita laukkuja on sitten parisenkymmentä, eeh, tai vähän enemmän. Ja ostan yhä kirppiksiltä lisää laukkuja, mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi! Mutta nyt yritän harkita ja perustella itselleni miksi tarvitsen juuri jonkun laukun. Eilen ostin taas uuden laukun kirppikseltä, en vaan voinut jättää sitä ostamatta koska... - Laukku on paksua nahkaa, materiaalia, joka ei jäädy tönköksi pakkasessa ja paranee vain vanhetessaan. Minulla on ainoastaan yksi nahkainen laukku, väriltään punainen, äidiltäni peritty, jonka vuoksi en halua siitä luopua vaikka käytän sitä harvoin. Uusi nahkalaukku on ollut harkinnassa, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. - Lauk...

Paljon käyttämässäni harmaassa t-paidassa alkoi valkoinen kohoprintti hilseilemään niin pahasti, ettei puseroa voinut enää pestä koneessa muiden vaatteiden kanssa: irtoileva printti tarttui kaikkialle. Olin todella harmissani, sillä paita oli malliltaan mukava ja muutoin vielä hyväkuntoinen. Järkeilin, että printin peittäminen ei välttämättä ratkaisisi ongelmaa vaan printtihilse puskisi pesussa läpi.

Leikkasin neliskanttisen printin irti ja upotin siihen toisesta, jo tiensä päähän tulleesta t-paidasta uuden kuvan. En ollut aiemmin tehnyt tällaista ompelusta, joten minulta tuhrautui hieman aikaa jotta sain uuden printin nuppineulottua siististi kiinni ennen ompelemista. Lopputulokseen olin tyytyväinen, etenkin, kun aiemmin askartelemani violetti-oranssit "usko-toivo-rakkaus" -korvikset sopivat väriltään passelisti "uuden" printtipaitani kanssa.