Isoäidinneliöistä virkattu mukinpidike

13.6.25

Kierrättäjän "kansallispuistopuku"

Tein taannoin kierrätystapahtumasta ilmaislöytöjä, joista tuunaantui vähän vahingossa mekko! Löytöni oli kolme vaatekappaletta: tummansininen miesten paita, kesken jäänyt hihaton kirjava (enimmäkseen leopardikuviota) mekko ja vaaleansininen liehuketunika. Kaikkia olin ajatellut käyttäväni sellaisenaan, toki kirjava mekko pitäisi viimeistellä loppuun. Kotona sitten sovittelin vaatteita. No, eeh, ensiksi miesten paita - hups, sehän olikin pyjaman paita ja ylläni myös näytti siltä, ei siis jatkoon sellaisenaan. Kirjava, kesken jätetty leopardikuvioinen mekko: hihansuut aivan liian suuret, samoin kaula-aukko. Käyttökelvoton, vaikka olisi huolitellut loppuun. Liehuketunika - no höh, eihän se mennyt päälleni lainkaan, vaikka vaatteessa kangasta piisasi. Pettyneenä katselin vaatteita niiden lojuessa lattialla ja pohdin jo niiden viemistä Uffin keräyslaatikkoon. En kuitenkaan saanut silmiäni irti kesken jääneen mekon ihastuttavasta kankaasta, ja siitä se ajatus lähti: teen mekkoon p...

Virkkasin punaisesta ja valkoisesta akryylilangasta mukinpidikkeen mittojen mukaan 1FC Union Berlinin Stadionilla käytettävään juomamukiin. Tein kaksi isoäidinneliötä, jotka yhdistin, pohjaksi virkkasin pyörylän. Kaulanauhan tein neulomalla kuusi silmukkaa puikoilla "putkiloneulosta".

Stadionilla käytettävissä muovimukeissa on euron pantti, jonka saa pois palauttaessaan mukin. Osa mukeista on täysin kuviottomia, pelkkiä harmaanvalkoisia muovimukeja, mutta osa on painatettu, ja näitä kappaleita usein keräillään, yksinkertaisesti vain jätetään palauttamatta ja viedään kotiin. Tämä on aivan sallittua toimintaa, itse olen vuonna 2016 metsästänyt Stadionilla Unionin 50-vuotisjuhlavuoden painatuksella olevaa mukia - ja olutkioskin ystävälliset myyjät etsivät sitä minulle kaikkien mukien joukosta yli kymmenen minuuttia! Juomani laskettiin kyseiseen mukiin ja euron pantilla sain sen kotiini.