Isoäidinneliöistä virkattu mukinpidike

19.2.26

Uusi laukku ja kassiholistin kootut selitykset

Blogiani seuraavat lienevät huomanneet intohimoni käsilaukkuihin ja kaikenlaisiin muihinkin kasseihin. Olen yrittänyt hillitä kassiholismiani; pienempään asuntoon muuton jälkeen olen myynyt paljon laukkujani pois, huomasin, että Marilaukkuja ei tarvitse kolmeakymmentä, ihan vaan kymmenenkin riittää. Niin, ne kymmenen on Marilaukkuja, muita laukkuja on sitten parisenkymmentä, eeh, tai vähän enemmän. Ja ostan yhä kirppiksiltä lisää laukkuja, mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi! Mutta nyt yritän harkita ja perustella itselleni miksi tarvitsen juuri jonkun laukun. Eilen ostin taas uuden laukun kirppikseltä, en vaan voinut jättää sitä ostamatta koska... - Laukku on paksua nahkaa, materiaalia, joka ei jäädy tönköksi pakkasessa ja paranee vain vanhetessaan. Minulla on ainoastaan yksi nahkainen laukku, väriltään punainen, äidiltäni peritty, jonka vuoksi en halua siitä luopua vaikka käytän sitä harvoin. Uusi nahkalaukku on ollut harkinnassa, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. - Lauk...

Virkkasin punaisesta ja valkoisesta akryylilangasta mukinpidikkeen mittojen mukaan 1FC Union Berlinin Stadionilla käytettävään juomamukiin. Tein kaksi isoäidinneliötä, jotka yhdistin, pohjaksi virkkasin pyörylän. Kaulanauhan tein neulomalla kuusi silmukkaa puikoilla "putkiloneulosta".

Stadionilla käytettävissä muovimukeissa on euron pantti, jonka saa pois palauttaessaan mukin. Osa mukeista on täysin kuviottomia, pelkkiä harmaanvalkoisia muovimukeja, mutta osa on painatettu, ja näitä kappaleita usein keräillään, yksinkertaisesti vain jätetään palauttamatta ja viedään kotiin. Tämä on aivan sallittua toimintaa, itse olen vuonna 2016 metsästänyt Stadionilla Unionin 50-vuotisjuhlavuoden painatuksella olevaa mukia - ja olutkioskin ystävälliset myyjät etsivät sitä minulle kaikkien mukien joukosta yli kymmenen minuuttia! Juomani laskettiin kyseiseen mukiin ja euron pantilla sain sen kotiini.