Mukilöytöjä lasinkeräyksestä

14.10.25

Silmälääkärikäynti korjasi ompelukoneeni

Tämä postaus on hieman nolohko, mutta kerronpa silti. Kyseessä on Singer-ompelukone, joka tuli minulle perintönä äidiltäni 13 vuotta sitten. Saadessani koneen se oli pari vuotta vanha, ja jo silloin käynyt useamman kerran huollossa temppuilunsa vuoksi. En aikoinaan tullut kysyneeksi millä tavoin kone oli temppuillut. Minulla ompelukone kiukutteli alalangan kanssa: se sylttäsi lankaa myttyyn aika ajoin ja silloin mikään säätö ei auttanut. Yleensä tällaisen sattuessa kyllästyin ja jätin homman kesken. Seuraavalla ompelukerralla, jotakin muuta tehdessäni, kone toimi taas kuin ajatus. Ja näin jatkui kolmetoista vuotta. En vaivautunut viemään konetta huoltoon, koska sen vika oli niin sattumanvaraista, ajattelin vian olevan ompelutaidottomuuttani. Kävin hiljattain silmälääkärissä ja ikänäön vuoksi päädyin hankkimaan erikseen silmälasit, joilla näen ommella hyvin. Eilen lyhensin mustien housujen lahkeita, ja ompelukone aloitti tutun alalankatemppuilunsa. Repiessäni sylttääntynyttä lankaa irti...

Ulkoillessani kurkistan aina reitilleni sattuviin metallinkeräysastioihin sillä keräilen peltirasioita. Omalla asuinalueellani metallin ja lasin keräys on yhdistetty samaan, suureen astiaan; materiaalit erottaa toisistaan väliseinä, joten kannen aukaistuaan näkee molempiin lohkoihin.

Eilisellä kävelylenkilläni silmiini osui erään lajittelupöntön lasipuolelta kolme keramiikkamukia. Niitähän ei muuten edes saa laittaa lasinkeräykseen! Kaivelin mukit esiin - ja ne kaikki olivatsiistejä ja ehjiä. Vaikka kotini astiakaappi pursuaa, otin mukit silti mukaani, sillä ne olivat niin hauskoja. Kalamukille on jo uusi sijoituspaikka tiedossa, se viedään mieheni kalastusta harrastavalle sukulaiselle. Mustikkamukin annan mahdollisesti innokkaalle marjastajaystävälleni ja punavalkoinen Espanjamuki, no sehän on pakko pitää itse, koska punavalkoisuus on taloudessamme aina tapetilla oleva väriyhdistelmä (1 FC Union Berlinin värit).