Mukilöytöjä lasinkeräyksestä

11.4.26

Tuulitakin suurentaminen: kiila takapuoleen

Ostin kirpputorilta kahdella eurolla räikeänoranssin Adidaksen tuulitakin. Se oli malliltaan pitkä ja kapea, mutta ajattelin, että käyttäisin sitä kääntämällä aina helmaa sisäänpäin. No eihän se idea liikkuessa toiminut! En halunnut suurentaa takkia sivukiiloilla, koska takin taskujen vuoksi taitoni ei siihen olisi riittänyt. Leikkasin julmasti takkiin selkään halkion ja ompelin siihen kolmionmuotoisen kiilan. Koska takki oli jo muutenkin huomiovärinen, päätin lisätä näkyvyyttä vielä entisestään: käytin kiilakankaana heijastinkangasta. Kiilan kärki jäi ommellessa rumasti hieman rypylle, joten piilotin kauneusvirheen hopeanvärisellä napilla. Tuunasin takkia vielä lisää hopeanvärisillä yksityiskohdilla: lisäsin napit taskunsuihin koristeiksi, nyörinpäähylsyt helmaan ja huppuun sekä kiristimet helmanyöriin.

Ulkoillessani kurkistan aina reitilleni sattuviin metallinkeräysastioihin sillä keräilen peltirasioita. Omalla asuinalueellani metallin ja lasin keräys on yhdistetty samaan, suureen astiaan; materiaalit erottaa toisistaan väliseinä, joten kannen aukaistuaan näkee molempiin lohkoihin.

Eilisellä kävelylenkilläni silmiini osui erään lajittelupöntön lasipuolelta kolme keramiikkamukia. Niitähän ei muuten edes saa laittaa lasinkeräykseen! Kaivelin mukit esiin - ja ne kaikki olivatsiistejä ja ehjiä. Vaikka kotini astiakaappi pursuaa, otin mukit silti mukaani, sillä ne olivat niin hauskoja. Kalamukille on jo uusi sijoituspaikka tiedossa, se viedään mieheni kalastusta harrastavalle sukulaiselle. Mustikkamukin annan mahdollisesti innokkaalle marjastajaystävälleni ja punavalkoinen Espanjamuki, no sehän on pakko pitää itse, koska punavalkoisuus on taloudessamme aina tapetilla oleva väriyhdistelmä (1 FC Union Berlinin värit).