Pellavainen t-paita toimiva slipoverina

5.3.26

Kierrätysrannekoruja Aarikan helmistä

Blogiani seuraavat tietänevät ihastukseni Aarikan koruihin; olen käyttänyt niitä jo 1980-luvun puolivälistä saakka. Ensimmäinen hankkimani Aarikka oli kaulakoru: mustat helmet, joiden välissä oli metallisia rikkoja. Tuota kaulakorua minulla ei enää ole, mutta sen jälkeen on tullut ja mennyt monta monituista Aarikan korua. Jos löydän kirpputorilta edullisesti Aarikan kaula- tai rannekoruja, ostan ne lähes aina. Valitettavasti edullisten korujen hinta selittyy usein niiden huonokuntoisuudella, vähintäänkin kuminauhat ovat lörpähtäneet piloille. Ostankin korut askarteluun ja nyt huomasin, kuinka valtava määrä näitä "projektikoruja" minulle oli kertynyt. Kävin ostamassa 10 metrin rullan rannekorujen tekoon tarkoitettua millin vahvuista joustavaa silikonisiimaa. Ja sitten askartelemaan! Vietin monta iltapuhdetta sommitellessani helmistä uusiorannekoruja. Tällä hetkellä olen tykästynyt käyttämään kummassakin ranteessa keskenään samanlaisia rannekoruja, joten pujottelin kaikkia luom...

Ostin hiljattain kirppikseltä eurolla mustan, v-aukkoisen t-paidan. En katsonut puseron materiaalia sitä ostaessani, enkä huonolle tavalleni uskollisena vaivautunut sovittamaan vaatetta kirpputorilla. No, ei paita liian pieni minulle ollut; päinvastoin, se oli hyvinkin väljä.

Pesin t-paidan ja vasta silloin tulin katsoneeksi tuotelappua: pusero ei ollutkaan puuvillaa, vaan 100 prosenttista pellavaa. Tähän olin enemmän kuin tyytyväinen ja ryhdyin sovittelemaan. Puseron v-aukko oli sen verran avonainen, että se vaati alle puettavaksi joko topin tai t-paidan. Tulin kokeilleeksi alle puolipitkähihaista neuletta - ja sehän toimi. Pellavainen "t-paita" oli juuri passeli slipoverina.

Yhdistin neuleen ja "slipoverin" kanssa vanhan Aarikan kirppislöytöni: musta-beigen ristiriipuksen, joka lienee peräisin 80-90 -lukujen taitteesta. Korun olen ostanut Uffilta parilla eurolla. Käytän harvemmin ristiriipuksia, mutta tämä sopi asun väreihin kuin nenä päähän.