Farkkuhame ja Maripaita päivän kotiasuna

19.2.26

Uusi laukku ja kassiholistin kootut selitykset

Blogiani seuraavat lienevät huomanneet intohimoni käsilaukkuihin ja kaikenlaisiin muihinkin kasseihin. Olen yrittänyt hillitä kassiholismiani; pienempään asuntoon muuton jälkeen olen myynyt paljon laukkujani pois, huomasin, että Marilaukkuja ei tarvitse kolmeakymmentä, ihan vaan kymmenenkin riittää. Niin, ne kymmenen on Marilaukkuja, muita laukkuja on sitten parisenkymmentä, eeh, tai vähän enemmän. Ja ostan yhä kirppiksiltä lisää laukkuja, mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi! Mutta nyt yritän harkita ja perustella itselleni miksi tarvitsen juuri jonkun laukun. Eilen ostin taas uuden laukun kirppikseltä, en vaan voinut jättää sitä ostamatta koska... - Laukku on paksua nahkaa, materiaalia, joka ei jäädy tönköksi pakkasessa ja paranee vain vanhetessaan. Minulla on ainoastaan yksi nahkainen laukku, väriltään punainen, äidiltäni peritty, jonka vuoksi en halua siitä luopua vaikka käytän sitä harvoin. Uusi nahkalaukku on ollut harkinnassa, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. - Lauk...

Tänään kotosalla ollessa asukseni valikoitui paidasta tuunaamani farkkuhame ja Marimekon pitkähihainen t-paita. Hameessa oli alunperin tavalliset valkoiset paidannapit, mutta koska minulla oli ylimääräisiä Jokapoika -paidan nappeja, niin vaihdoin ne hameeseen. Ehkäpä tuon Marimekkokytköksen syystä hame hakeutui tänään ylleni Maripaidan kanssa!

Leveäraidallinen paita on löytö kirppikseltä "saa ottaa" -laatikosta. Tämän paidan kanssa olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan: olin kirpparille sisään mennessäni jo katsonut tuon laatikon, mutta vielä poislähtiessäni vilkaisin sitä ohimennessäni - ja raitapaita oli mytyssä päällimmäisenä. Se oli siis ilmestynyt "saa ottaa" -laatikkoon sillä aikaa kun olin kiertänyt kirppiksen. Mikä säkä!