Sisäinen Morrison

19.2.26

Uusi laukku ja kassiholistin kootut selitykset

Blogiani seuraavat lienevät huomanneet intohimoni käsilaukkuihin ja kaikenlaisiin muihinkin kasseihin. Olen yrittänyt hillitä kassiholismiani; pienempään asuntoon muuton jälkeen olen myynyt paljon laukkujani pois, huomasin, että Marilaukkuja ei tarvitse kolmeakymmentä, ihan vaan kymmenenkin riittää. Niin, ne kymmenen on Marilaukkuja, muita laukkuja on sitten parisenkymmentä, eeh, tai vähän enemmän. Ja ostan yhä kirppiksiltä lisää laukkuja, mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi! Mutta nyt yritän harkita ja perustella itselleni miksi tarvitsen juuri jonkun laukun. Eilen ostin taas uuden laukun kirppikseltä, en vaan voinut jättää sitä ostamatta koska... - Laukku on paksua nahkaa, materiaalia, joka ei jäädy tönköksi pakkasessa ja paranee vain vanhetessaan. Minulla on ainoastaan yksi nahkainen laukku, väriltään punainen, äidiltäni peritty, jonka vuoksi en halua siitä luopua vaikka käytän sitä harvoin. Uusi nahkalaukku on ollut harkinnassa, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. - Lauk...

Löysin itsepalvelukirppiksen "saa ottaa" -laatikosta printticollegen, joka oli muuten hyvässä kunnossa, mutta suurikokoinen printti oli halkeillut kammottavan näköiseksi. Ymmärsin hyvin, miksi vaate oli hylätty: sitä ei todellakaan sellaisenaan voinut enää käyttää, printti jopa irtoili hilseillen collegekankaasta.

Ensin ajattelin, että hyödynnän collegekangasta muihin tuunauksiin, mutta sitten aloin kehitellä ideaa: entäpä jos leikkaisin koko printin irti ja korvaisin sen jollakin toisella kankaalla?

Ratkaisuksi löytyi joskus t-paidasta pelastamani Jim Morrisonin kuva. Tämän olin ommellut kiinni kestokassiin, joka kuitenkin oli jäänyt käyttämättä johtuen kotonani olevasta kassien valtavasta määrästä, joten Jim irti kassista ja collegeen!

Ompelin printtikuvan ensin kiinni collegen sisäpuolelle, jonka jälkeen käänsin vaatteen oikein päin. Sen jälkeen varovasti leikkasin collegen oman printin irti ja ta-daa: sisäinen Morrison paljastui!