Siirry pääsisältöön

Videot

Muuton keskellä virkattu pikkulaukku

Huh, edellisestä postauksesta on vierähtänyt yli kolme kuukautta, mutta siihen on syynsä: päätimme tammikuussa muuttaa 70 neliöisestä rivitaloasunnostamme 36 neliöiseen kerrostaloasuntoon! Asuinneliöt siis käytännössä puolittuivat ja sehän on tiennyt melkoista tavaroiden downshiftaamista, joka on vienyt - ja vie edelleenkin - kaiken ylimääräisen ajan.  Palmusunnuntaina havahduin siihen, että eletään jo pääsiäisen aikaa ja päätin, että teen edes jonkin pienen käsityön. Löysin erivärisiä Seiskaveikan purkukeriä, joista yleensä olen neulonut leikkihiiriä kissoille, mutta nyt kissat saivat jäädä nuolemaan tassujaan ja itsekkäästi virkkasin pienen isoäidinneliölaukun kännykkälaukukseni. En pidä siitä, että virkatut laukut venyvät kovasti, ja kokeilin ryhdistää virkkuutyötä yhdistämällä Seiskaveikan pariksi valkoista kalastajanlankaa. Se tuntui auttavan, laukusta tuli mielestäni jämäkkä.  Kiinnitin laukkuun myös ohuen valkoisen puuvillavuorin, jotta kännykän kulmat eivät törröttäisi ulos vir

Helistin rannekoruna ja hintalappu riipuksena

Tänään 1FC Union Berlin pelaa kauden viimeisen kotipelinsä ja harmikseni en tänä keväänä päässyt lähtemään paikan päälle, vaan minun on tyytyminen kannattamaan etänä Suomesta käsin. Päivän blogipostaukseksi sopii siis "Union -korut": rannekoru ja riipus, joista kumpikaan ei alunperin ole ollut koru.


Rannekoru on vauvan helistin, ostin sen vuosia
sitten Unionin fanikaupasta Köpenickistä.
Helistin oli alennusmyynnissä, 
muistaakseni  maksoi 5 euroa. 
Kaupan myyjätär katsoi silmät pyöreinä
kun maksettuani purin helistimen paketistaan
 ja laitoin sen ranteeseeni. 
Sitten hän sanoi: "Tolle Idee!"

Rannekoruni on myös osoittautunut 
hauskaksi keskustelunavaajaksi:
"Tuohan on vauvan helistin, onpa hieno!"

Riipus puolestaan on trashionia:
se on fanituotteessa ollut hintalappu.






Kommentit

Suositut tekstit