Siirry pääsisältöön

Videot

Uusi laukku ja kassiholistin kootut selitykset

Blogiani seuraavat lienevät huomanneet intohimoni käsilaukkuihin ja kaikenlaisiin muihinkin kasseihin. Olen yrittänyt hillitä kassiholismiani; pienempään asuntoon muuton jälkeen olen myynyt paljon laukkujani pois, huomasin, että Marilaukkuja ei tarvitse kolmeakymmentä, ihan vaan kymmenenkin riittää. Niin, ne kymmenen on Marilaukkuja, muita laukkuja on sitten parisenkymmentä, eeh, tai vähän enemmän. Ja ostan yhä kirppiksiltä lisää laukkuja, mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi! Mutta nyt yritän harkita ja perustella itselleni miksi tarvitsen juuri jonkun laukun. Eilen ostin taas uuden laukun kirppikseltä, en vaan voinut jättää sitä ostamatta koska... - Laukku on paksua nahkaa, materiaalia, joka ei jäädy tönköksi pakkasessa ja paranee vain vanhetessaan. Minulla on ainoastaan yksi nahkainen laukku, väriltään punainen, äidiltäni peritty, jonka vuoksi en halua siitä luopua vaikka käytän sitä harvoin. Uusi nahkalaukku on ollut harkinnassa, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. - Lauk...

Helistin rannekoruna ja hintalappu riipuksena

Tänään 1FC Union Berlin pelaa kauden viimeisen kotipelinsä ja harmikseni en tänä keväänä päässyt lähtemään paikan päälle, vaan minun on tyytyminen kannattamaan etänä Suomesta käsin. Päivän blogipostaukseksi sopii siis "Union -korut": rannekoru ja riipus, joista kumpikaan ei alunperin ole ollut koru.


Rannekoru on vauvan helistin, ostin sen vuosia
sitten Unionin fanikaupasta Köpenickistä.
Helistin oli alennusmyynnissä, 
muistaakseni  maksoi 5 euroa. 
Kaupan myyjätär katsoi silmät pyöreinä
kun maksettuani purin helistimen paketistaan
 ja laitoin sen ranteeseeni. 
Sitten hän sanoi: "Tolle Idee!"

Rannekoruni on myös osoittautunut 
hauskaksi keskustelunavaajaksi:
"Tuohan on vauvan helistin, onpa hieno!"

Riipus puolestaan on trashionia:
se on fanituotteessa ollut hintalappu.






Kommentit

Suositut tekstit