Siirry pääsisältöön

Videot

Kierrättäjän "kansallispuistopuku"

Tein taannoin kierrätystapahtumasta ilmaislöytöjä, joista tuunaantui vähän vahingossa mekko! Löytöni oli kolme vaatekappaletta: tummansininen miesten paita, kesken jäänyt hihaton kirjava (enimmäkseen leopardikuviota) mekko ja vaaleansininen liehuketunika. Kaikkia olin ajatellut käyttäväni sellaisenaan, toki kirjava mekko pitäisi viimeistellä loppuun. Kotona sitten sovittelin vaatteita. No, eeh, ensiksi miesten paita - hups, sehän olikin pyjaman paita ja ylläni myös näytti siltä, ei siis jatkoon sellaisenaan.  Kirjava, kesken jätetty leopardikuvioinen mekko: hihansuut aivan liian suuret, samoin kaula-aukko. Käyttökelvoton, vaikka olisi huolitellut loppuun. Liehuketunika - no höh, eihän se mennyt päälleni lainkaan, vaikka vaatteessa kangasta piisasi.  Pettyneenä katselin vaatteita niiden lojuessa lattialla ja pohdin jo niiden viemistä Uffin keräyslaatikkoon. En kuitenkaan saanut silmiäni irti kesken jääneen mekon ihastuttavasta kankaasta, ja siitä se ajatus lähti: teen mekkoon p...

Helistin rannekoruna ja hintalappu riipuksena

Tänään 1FC Union Berlin pelaa kauden viimeisen kotipelinsä ja harmikseni en tänä keväänä päässyt lähtemään paikan päälle, vaan minun on tyytyminen kannattamaan etänä Suomesta käsin. Päivän blogipostaukseksi sopii siis "Union -korut": rannekoru ja riipus, joista kumpikaan ei alunperin ole ollut koru.


Rannekoru on vauvan helistin, ostin sen vuosia
sitten Unionin fanikaupasta Köpenickistä.
Helistin oli alennusmyynnissä, 
muistaakseni  maksoi 5 euroa. 
Kaupan myyjätär katsoi silmät pyöreinä
kun maksettuani purin helistimen paketistaan
 ja laitoin sen ranteeseeni. 
Sitten hän sanoi: "Tolle Idee!"

Rannekoruni on myös osoittautunut 
hauskaksi keskustelunavaajaksi:
"Tuohan on vauvan helistin, onpa hieno!"

Riipus puolestaan on trashionia:
se on fanituotteessa ollut hintalappu.






Kommentit

Suositut tekstit