Siirry pääsisältöön

Videot

Kierrätysrannekoruja Aarikan helmistä

Blogiani seuraavat tietänevät ihastukseni Aarikan koruihin; olen käyttänyt niitä jo 1980-luvun puolivälistä saakka. Ensimmäinen hankkimani Aarikka oli kaulakoru: mustat helmet, joiden välissä oli metallisia rikkoja. Tuota kaulakorua minulla ei enää ole, mutta sen jälkeen on tullut ja mennyt monta monituista Aarikan korua. Jos löydän kirpputorilta edullisesti Aarikan kaula- tai rannekoruja, ostan ne lähes aina. Valitettavasti edullisten korujen hinta selittyy usein niiden huonokuntoisuudella, vähintäänkin kuminauhat ovat lörpähtäneet piloille. Ostankin korut askarteluun ja nyt huomasin, kuinka valtava määrä näitä "projektikoruja" minulle oli kertynyt. Kävin ostamassa 10 metrin rullan rannekorujen tekoon tarkoitettua millin vahvuista joustavaa silikonisiimaa. Ja sitten askartelemaan! Vietin monta iltapuhdetta sommitellessani helmistä uusiorannekoruja. Tällä hetkellä olen tykästynyt käyttämään kummassakin ranteessa keskenään samanlaisia rannekoruja, joten pujottelin kaikkia luom...

Neitoperhon Sadepäivä -korvakorut lehtitilauslahjoista

Anoppini antoi minulle lehtitilauslahjaksi saamansa Finnfeelingsin valmistaman "Sadepäivä" -nimisen riipuksen. Heti korun nähtyäni huokaisin: "Kunpa näitä olisi kaksi, tekisin korvikset!". En jäänyt odottelemaan samanlaisen korun löytymistä kirpputorilta (lehtitilauslahjoja löytää kirppiksiltä ja usein edulliseen hintaan), sillä muistelin, että minulla olisi kaapissani jossain samanoloinen koru kuin "Sadepäivä". Ja niin olikin: kirppikseltä eurolla ostettu "Neitoperho" -niminen riipus, jonka epäilen olleen jonkun lehden aikaisempi tilaajalahja. Molemmilla riipuksilla on sama suunnittelija ja mielestäni ne sopivat hyvin yhteen korvakoruiksi.


"Sadepäivä" ja "Neitoperho" -riipukset säilytyspusseineen.

Bandanahuivi, sisareni tuoma Ameriikantuliainen,
jota käytän usein hiuspantana.


Kommentit

Suositut tekstit