Siirry pääsisältöön

Videot

Kierrättäjän "kansallispuistopuku"

Tein taannoin kierrätystapahtumasta ilmaislöytöjä, joista tuunaantui vähän vahingossa mekko! Löytöni oli kolme vaatekappaletta: tummansininen miesten paita, kesken jäänyt hihaton kirjava (enimmäkseen leopardikuviota) mekko ja vaaleansininen liehuketunika. Kaikkia olin ajatellut käyttäväni sellaisenaan, toki kirjava mekko pitäisi viimeistellä loppuun. Kotona sitten sovittelin vaatteita. No, eeh, ensiksi miesten paita - hups, sehän olikin pyjaman paita ja ylläni myös näytti siltä, ei siis jatkoon sellaisenaan.  Kirjava, kesken jätetty leopardikuvioinen mekko: hihansuut aivan liian suuret, samoin kaula-aukko. Käyttökelvoton, vaikka olisi huolitellut loppuun. Liehuketunika - no höh, eihän se mennyt päälleni lainkaan, vaikka vaatteessa kangasta piisasi.  Pettyneenä katselin vaatteita niiden lojuessa lattialla ja pohdin jo niiden viemistä Uffin keräyslaatikkoon. En kuitenkaan saanut silmiäni irti kesken jääneen mekon ihastuttavasta kankaasta, ja siitä se ajatus lähti: teen mekkoon p...

Tsekkiläinen Myyrä (Krtek) matkamuistona

Olen ihastunut tsekkiläiseen Myyrä -animaatiohahmoon ja eräänä vuonna ostin Prahasta puisen Myyrä-avaimenperän viidelläkymmenellä korunalla (noin kaksi euroa). Tarkoitus ei ollutkaan käyttää sitä avaimenperänä vaan tehdä siitä riipus. Matkan jälkeen riipuksen teko kuitenkin unohtui vuosiksi, kunnes viime viikolla Myyrä putkahti esiin kolostaan. Ripustin sen luonnonväriseen nahkanauhaan ja pujotin lisukkeeksi mustia ja punaisia helmiä (kierrätettyjä Aarikan puuhelmiä). Syy siihen, miksi Myyrä-avaimenperä muistui mieleeni, oli Myyrä-palapelikirja, jota olen viime kuukausina käyttänyt vasemman käteni sormitreenissä. Ranteestani vahingoittui viime syksyn onnettomuudessa murtumien lisäksi DRUJ-nivel, joka mahdollistaa ranteen kiertoliikkeen. Tönkön ranteen vuoksi on tärkeää pitää sormet liikkeessä, joten sekä kutominen että palapelien kasaaminen ovat erinomaista sormijumppaa. Herttaisella Myyrä-palapelikirjalla on myös mukavia muistoja herättävä tarina: löysin kirjan Berliinistä kadulta "Lahjoitetaan" -laatikosta eräänä sateisena iltana kun olimme matkalla konserttiin Dunckerclubille. Otin kirjan mukaani pois sateesta kastumasta, mutta koska berliiniläisillä ystävillämme ei ollut enää  palapelikirja-ikäisiä lapsia, niin kirja kulkeutui mukanamme Suomeen matkamuistona.


Avaimenperästä tuli riipus laittamalla 
laittamalla se nahkanauhaan ja 
lisäämällä muutamia puuhelmiä.

Palapelikirjassa on viisi tarinaa.
Vinkki: lastenkirjoista on
 hauskaa opetella vierasta kieltä!

Kommentit

Suositut tekstit