Olen ihastunut tsekkiläiseen Myyrä -animaatiohahmoon ja eräänä vuonna ostin Prahasta puisen Myyrä-avaimenperän viidelläkymmenellä korunalla (noin kaksi euroa). Tarkoitus ei ollutkaan käyttää sitä avaimenperänä vaan tehdä siitä riipus. Matkan jälkeen riipuksen teko kuitenkin unohtui vuosiksi, kunnes viime viikolla Myyrä putkahti esiin kolostaan. Ripustin sen luonnonväriseen nahkanauhaan ja pujotin lisukkeeksi mustia ja punaisia helmiä (kierrätettyjä Aarikan puuhelmiä). Syy siihen, miksi Myyrä-avaimenperä muistui mieleeni, oli Myyrä-palapelikirja, jota olen viime kuukausina käyttänyt vasemman käteni sormitreenissä. Ranteestani vahingoittui viime syksyn onnettomuudessa murtumien lisäksi DRUJ-nivel, joka mahdollistaa ranteen kiertoliikkeen. Tönkön ranteen vuoksi on tärkeää pitää sormet liikkeessä, joten sekä kutominen että palapelien kasaaminen ovat erinomaista sormijumppaa. Herttaisella Myyrä-palapelikirjalla on myös mukavia muistoja herättävä tarina: löysin kirjan Berliinistä kadulta "Lahjoitetaan" -laatikosta eräänä sateisena iltana kun olimme matkalla konserttiin Dunckerclubille. Otin kirjan mukaani pois sateesta kastumasta, mutta koska berliiniläisillä ystävillämme ei ollut enää palapelikirja-ikäisiä lapsia, niin kirja kulkeutui mukanamme Suomeen matkamuistona.
Avaimenperästä tuli riipus laittamalla
laittamalla se nahkanauhaan ja
lisäämällä muutamia puuhelmiä.
Palapelikirjassa on viisi tarinaa.
Vinkki: lastenkirjoista on
hauskaa opetella vierasta kieltä!
Kommentit
Lähetä kommentti