Siirry pääsisältöön

Videot

Nextiilin ilmaishuoneen löydöt

Kävin lauantaina pitkästä aikaa Tampereen Lielahdessa ja tokihan minun piti poiketa myös uuteen osoitteeseen muuttaneessa Nextiilissä (Sellukatu 21). Edellisestä vierailukerrastani vanhassa paikassa olikin vierähtänyt jo pari vuotta. Nextiilissä minua kiinnosti erillinen ilmaishuone, jonka pönkimiseen sainkin kulumaan pitkän tovin. Tosiaan, tekstiilit olivat laatikoissa, joista sitten sai kaivella itselleen aarteita. Olin liikkeellä kriittisin mielin ja otin vain kaksi todella tarvitsemaani: harmaan hupparin ja ruudullisen puuvillapaidan. Paljon, paljon olisi ollut mielenkiintoista tuunausmateriaalia otettavaksi, mutta minun oli pakko käyttää harkintaa ja hillitä itseni. Nyt tiedän, minne jatkossa mennä etsimään! Katsastin pikaisesti myös Nextiilin maksullisen puolen. Kauniisti ja siististi esillä olevaa tavaraa, mutta en lämmennyt ostamaan mitään - minun mittapuullani 15 euroa käytetystä mustasta Iron Maiden t-paidasta oli liikaa. Joku toinen kyllä tekee varmasti paikasta ihania vinta...

Tsekkiläinen Myyrä (Krtek) matkamuistona

Olen ihastunut tsekkiläiseen Myyrä -animaatiohahmoon ja eräänä vuonna ostin Prahasta puisen Myyrä-avaimenperän viidelläkymmenellä korunalla (noin kaksi euroa). Tarkoitus ei ollutkaan käyttää sitä avaimenperänä vaan tehdä siitä riipus. Matkan jälkeen riipuksen teko kuitenkin unohtui vuosiksi, kunnes viime viikolla Myyrä putkahti esiin kolostaan. Ripustin sen luonnonväriseen nahkanauhaan ja pujotin lisukkeeksi mustia ja punaisia helmiä (kierrätettyjä Aarikan puuhelmiä). Syy siihen, miksi Myyrä-avaimenperä muistui mieleeni, oli Myyrä-palapelikirja, jota olen viime kuukausina käyttänyt vasemman käteni sormitreenissä. Ranteestani vahingoittui viime syksyn onnettomuudessa murtumien lisäksi DRUJ-nivel, joka mahdollistaa ranteen kiertoliikkeen. Tönkön ranteen vuoksi on tärkeää pitää sormet liikkeessä, joten sekä kutominen että palapelien kasaaminen ovat erinomaista sormijumppaa. Herttaisella Myyrä-palapelikirjalla on myös mukavia muistoja herättävä tarina: löysin kirjan Berliinistä kadulta "Lahjoitetaan" -laatikosta eräänä sateisena iltana kun olimme matkalla konserttiin Dunckerclubille. Otin kirjan mukaani pois sateesta kastumasta, mutta koska berliiniläisillä ystävillämme ei ollut enää  palapelikirja-ikäisiä lapsia, niin kirja kulkeutui mukanamme Suomeen matkamuistona.


Avaimenperästä tuli riipus laittamalla 
laittamalla se nahkanauhaan ja 
lisäämällä muutamia puuhelmiä.

Palapelikirjassa on viisi tarinaa.
Vinkki: lastenkirjoista on
 hauskaa opetella vierasta kieltä!

Kommentit

Suositut tekstit