Siirry pääsisältöön

Videot

"Ruma kiekkofanipaita"

Kaikkihan tietävät "ruma joulupaita" -käsitteen, mutta nyt tuunasin itselleni kiekkokisojen inspiroimana "ruman kiekkofanipaidan". Pusero oli alunperin pitkähihainen ja olin yrittänyt piristää sitä  seepraprintillä , joka ei kuitenkaan toiminut paidassa ja siirsin printin edellisessä postauksessa esittelemääni  Marimekon logokassiin. En pitänyt puseron hihoista, niissä oli leikkauksessa jotakin outoa ja hihat olivat ahtaan oloiset. Lähdin siitä, että ensiksi tein paidasta hihattoman. Lörpöttävään helmaan pujotin Suomen lipun sinisen kiristysnyörin. Paidan etumukseen ompelin pari printtitilkkua, joista "Give me 5" on otettu saadusta, rikkinäisestä lasten puserosta ja "Suomi Finland" -printin olen saanut kerran kirpparilla kaupanpäällisinä. Kuvat valitsin paitaan niiden sinisten värisävyjen vuoksi. Koska kiekkokisat pelataan kotikaupungissani Tampereella, kiinnitin puseron takapuolelle, niskaan, brodeeratun Tampereen kaupungin vaakunan. Tällä onkin

Tsekkiläinen Myyrä (Krtek) matkamuistona

Olen ihastunut tsekkiläiseen Myyrä -animaatiohahmoon ja eräänä vuonna ostin Prahasta puisen Myyrä-avaimenperän viidelläkymmenellä korunalla (noin kaksi euroa). Tarkoitus ei ollutkaan käyttää sitä avaimenperänä vaan tehdä siitä riipus. Matkan jälkeen riipuksen teko kuitenkin unohtui vuosiksi, kunnes viime viikolla Myyrä putkahti esiin kolostaan. Ripustin sen luonnonväriseen nahkanauhaan ja pujotin lisukkeeksi mustia ja punaisia helmiä (kierrätettyjä Aarikan puuhelmiä). Syy siihen, miksi Myyrä-avaimenperä muistui mieleeni, oli Myyrä-palapelikirja, jota olen viime kuukausina käyttänyt vasemman käteni sormitreenissä. Ranteestani vahingoittui viime syksyn onnettomuudessa murtumien lisäksi DRUJ-nivel, joka mahdollistaa ranteen kiertoliikkeen. Tönkön ranteen vuoksi on tärkeää pitää sormet liikkeessä, joten sekä kutominen että palapelien kasaaminen ovat erinomaista sormijumppaa. Herttaisella Myyrä-palapelikirjalla on myös mukavia muistoja herättävä tarina: löysin kirjan Berliinistä kadulta "Lahjoitetaan" -laatikosta eräänä sateisena iltana kun olimme matkalla konserttiin Dunckerclubille. Otin kirjan mukaani pois sateesta kastumasta, mutta koska berliiniläisillä ystävillämme ei ollut enää  palapelikirja-ikäisiä lapsia, niin kirja kulkeutui mukanamme Suomeen matkamuistona.


Avaimenperästä tuli riipus laittamalla 
laittamalla se nahkanauhaan ja 
lisäämällä muutamia puuhelmiä.

Palapelikirjassa on viisi tarinaa.
Vinkki: lastenkirjoista on
 hauskaa opetella vierasta kieltä!

Kommentit

Suositut tekstit