Siirry pääsisältöön

Videot

Uusi laukku ja kassiholistin kootut selitykset

Blogiani seuraavat lienevät huomanneet intohimoni käsilaukkuihin ja kaikenlaisiin muihinkin kasseihin. Olen yrittänyt hillitä kassiholismiani; pienempään asuntoon muuton jälkeen olen myynyt paljon laukkujani pois, huomasin, että Marilaukkuja ei tarvitse kolmeakymmentä, ihan vaan kymmenenkin riittää. Niin, ne kymmenen on Marilaukkuja, muita laukkuja on sitten parisenkymmentä, eeh, tai vähän enemmän. Ja ostan yhä kirppiksiltä lisää laukkuja, mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi! Mutta nyt yritän harkita ja perustella itselleni miksi tarvitsen juuri jonkun laukun. Eilen ostin taas uuden laukun kirppikseltä, en vaan voinut jättää sitä ostamatta koska... - Laukku on paksua nahkaa, materiaalia, joka ei jäädy tönköksi pakkasessa ja paranee vain vanhetessaan. Minulla on ainoastaan yksi nahkainen laukku, väriltään punainen, äidiltäni peritty, jonka vuoksi en halua siitä luopua vaikka käytän sitä harvoin. Uusi nahkalaukku on ollut harkinnassa, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. - Lauk...

Kissakorvikset heijastimeen

Syksy pimenee, joten on aika ottaa heijastimet esiin. Tein laukkuuni heijastavan laukkukorun korvakoruista jotka olivat alkuperäisessä tarkoituksessaan haasteelliset käytettävät: korut takertuivat aina huiviin. Lisäksi niistä oli musta maali jo kulunut. Vaan mikäpä sopisi paremmin heijastinkoruun kuin kissa!

Puman pikkulaukku on löytö 
Berliinistä Spandaun peräkonttikirppikseltä.

Heijastinosa oli alunperin sellainen "mutkalle" 
taittuva kiemura jonka sisällä on metallipanta. 
Leikkasin heijastimen päistään auki 
ja otin metalliosan pois.

Kissat oli helppo pujottaa heijastimeen.





Heijastimen alaosaan lisäsin vielä pari helmeä.






Kommentit

Suositut tekstit