Kivikala vuoristopurosta Goslarista ja katulöytötuolit Berliinistä

11.4.26

Tuulitakin suurentaminen: kiila takapuoleen

Ostin kirpputorilta kahdella eurolla räikeänoranssin Adidaksen tuulitakin. Se oli malliltaan pitkä ja kapea, mutta ajattelin, että käyttäisin sitä kääntämällä aina helmaa sisäänpäin. No eihän se idea liikkuessa toiminut! En halunnut suurentaa takkia sivukiiloilla, koska takin taskujen vuoksi taitoni ei siihen olisi riittänyt. Leikkasin julmasti takkiin selkään halkion ja ompelin siihen kolmionmuotoisen kiilan. Koska takki oli jo muutenkin huomiovärinen, päätin lisätä näkyvyyttä vielä entisestään: käytin kiilakankaana heijastinkangasta. Kiilan kärki jäi ommellessa rumasti hieman rypylle, joten piilotin kauneusvirheen hopeanvärisellä napilla. Tuunasin takkia vielä lisää hopeanvärisillä yksityiskohdilla: lisäsin napit taskunsuihin koristeiksi, nyörinpäähylsyt helmaan ja huppuun sekä kiristimet helmanyöriin.

Kesäreissumme päätteeksi pysähdyimme pariksi päiväksi Saksan Harz -vuoristossa sijaitsevaan idylliseen Goslariin. Goslar on Unescon maailmanperintökohteita, kaunis vanha kaupunki ja leirintäalue Sennhütte vain kahden kilometrin päässä vanhasta kaupungista. Päivät Goslarissa vietimme leirintäalueella rentoutuen ja vuoristossa patikoiden - aivan leiriksen portilta nousee tie vuoristoon hyville kävelyreiteille.
Leirintäalue oli elokuun loppupuolella lähes tyhjä ja saimme valita vapaasti paikkamme. Luonnollisestikin menimme äärimmäiseen nurkkaan puron äärelle. Purolle veimme tuolit, jotka olimme matkan alkuvaiheessa löytäneet Berliinistä "Lahjoitetaan" -katulöytönä. Istuskellessamme purolla mieheni päätti "kalastaa": hän bongasi purosta aivan kalan muotoisen liuskekiven! Kivi oli niin kaunis ja hauska että se matkasi mukanamme Suomeen.