Siirry pääsisältöön

Videot

Uusi laukku ja kassiholistin kootut selitykset

Blogiani seuraavat lienevät huomanneet intohimoni käsilaukkuihin ja kaikenlaisiin muihinkin kasseihin. Olen yrittänyt hillitä kassiholismiani; pienempään asuntoon muuton jälkeen olen myynyt paljon laukkujani pois, huomasin, että Marilaukkuja ei tarvitse kolmeakymmentä, ihan vaan kymmenenkin riittää. Niin, ne kymmenen on Marilaukkuja, muita laukkuja on sitten parisenkymmentä, eeh, tai vähän enemmän. Ja ostan yhä kirppiksiltä lisää laukkuja, mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi! Mutta nyt yritän harkita ja perustella itselleni miksi tarvitsen juuri jonkun laukun. Eilen ostin taas uuden laukun kirppikseltä, en vaan voinut jättää sitä ostamatta koska... - Laukku on paksua nahkaa, materiaalia, joka ei jäädy tönköksi pakkasessa ja paranee vain vanhetessaan. Minulla on ainoastaan yksi nahkainen laukku, väriltään punainen, äidiltäni peritty, jonka vuoksi en halua siitä luopua vaikka käytän sitä harvoin. Uusi nahkalaukku on ollut harkinnassa, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. - Lauk...

Kivikala vuoristopurosta Goslarista ja katulöytötuolit Berliinistä

Kesäreissumme päätteeksi pysähdyimme pariksi päiväksi Saksan Harz -vuoristossa sijaitsevaan idylliseen Goslariin. Goslar on Unescon maailmanperintökohteita, kaunis vanha kaupunki ja leirintäalue Sennhütte vain kahden kilometrin päässä vanhasta kaupungista. Päivät Goslarissa vietimme leirintäalueella rentoutuen ja vuoristossa patikoiden - aivan leiriksen portilta nousee tie vuoristoon hyville kävelyreiteille.
Leirintäalue oli elokuun loppupuolella lähes tyhjä ja saimme valita vapaasti paikkamme. Luonnollisestikin menimme äärimmäiseen nurkkaan puron äärelle. Purolle veimme tuolit, jotka olimme matkan alkuvaiheessa löytäneet Berliinistä "Lahjoitetaan" -katulöytönä. Istuskellessamme purolla mieheni päätti "kalastaa": hän bongasi purosta aivan kalan muotoisen liuskekiven! Kivi oli niin kaunis ja hauska että se matkasi mukanamme Suomeen.






Kommentit

Suositut tekstit