Kuukauden hiljaiselon jälkeen on taas aika palata blogin pariin. Pitkä sairaslomani mahdollisti normaalia pidemmän oleilun Berliinissä ja Prahassa (en kutsu aikaa lomaksi, koska sairaslomalaisena kyse oli enemmänkin henkisesti ja fyysisesti kuntouttavasta oleskelusta poissa kotoa).
Sairasloma-aikaani käytin todellakin vain oleiluun, lepäilyyn ja käsijumppaan. Olennaiseksi osaksi muodostui kutominen. Olin ottanut mukaani reilusti 7 Veljestä lankaa, ainoana tavoitteenani oli saada kutottua minua hoitavalle käsikirurgille villasukat, ne olin hänelle edellisellä vastaanottokerralla luvannut tehdä. Keltavihreisiin pitkävartisiin sukkiin (kokoa 46) vierähtikin kuukauden verran, lähes koko Berliinissä viettämäni aika. Niiden jälkeen kudoin vielä Prahassa leirintäalueemme pitäjäperheelle kaikille nilkkavillasukat (koot välillä 37 - 45). Prahan isäntämme ilostui sukista niin paljon, että hän tarjosi minulle joka aamu espresson!
Eilen minulla oli käynti käsikirurgilla; työkyvyttömyyteni jatkuu toistaiseksi. Käsi ei ole vielä parantunut enkä edelleenkään pysty kirjoittamaan tietokoneella kuin oikealla kädellä. Hyvä uutinen oli, että kyynärluun murtuma on vihdoinkin alkanut luutua ja ensi viikolla pääsen fysioterapeutin kanssa tositoimiin, eli kädessä ei ole enää nosto- eikä tekemisrajoituksia. Lahjaksi tekemäni villasukat herättivät lääkärissäni ihastelun lisäksi myös ihmetystä: "Miten tuolla kädellä pystyy kutomaan?!". No ei se ensin helppoa ollutkaan, aluksihan kudoin kevättalvella pieniä leikkivillahiiriä kissoille (niistä olen tehnyt jo aiemmin blogijutun) ja ilokseni pääsin matkani aikana Berliinissä viemään hiiret "Berliner Tiertafel" -eläinsuojeluyhdistykselle jossa berliiniläinen ystäväni tekee vapaaehtoistyötä.
Kahvia ja kutomista Prahassa
Prahassa valmistuneet nilkkavillasukat
Berliinissä valmistuneet pitkät villasukat
Aiemmin keväällä valmistuneet leikkihiiret
Kommentit
Lähetä kommentti