Siirry pääsisältöön

Videot

Uusi laukku ja kassiholistin kootut selitykset

Blogiani seuraavat lienevät huomanneet intohimoni käsilaukkuihin ja kaikenlaisiin muihinkin kasseihin. Olen yrittänyt hillitä kassiholismiani; pienempään asuntoon muuton jälkeen olen myynyt paljon laukkujani pois, huomasin, että Marilaukkuja ei tarvitse kolmeakymmentä, ihan vaan kymmenenkin riittää. Niin, ne kymmenen on Marilaukkuja, muita laukkuja on sitten parisenkymmentä, eeh, tai vähän enemmän. Ja ostan yhä kirppiksiltä lisää laukkuja, mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi! Mutta nyt yritän harkita ja perustella itselleni miksi tarvitsen juuri jonkun laukun. Eilen ostin taas uuden laukun kirppikseltä, en vaan voinut jättää sitä ostamatta koska... - Laukku on paksua nahkaa, materiaalia, joka ei jäädy tönköksi pakkasessa ja paranee vain vanhetessaan. Minulla on ainoastaan yksi nahkainen laukku, väriltään punainen, äidiltäni peritty, jonka vuoksi en halua siitä luopua vaikka käytän sitä harvoin. Uusi nahkalaukku on ollut harkinnassa, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. - Lauk...

Frillalankakäärme -kaulakoru

Monet muistavat parin vuoden takaisen frillalankavillityksen. Langasta oli hauska kutoa, mutta ainakin itselläni into loppui valmiiseen huiviin: en oppinut käyttämään sitä. Se tuntui kaulassa vain kummalliselta hörhelöltä - haluan että kaulahuivilla on myös toiminnallisuutta, eli se on joko kannattajahuivi tai sitten se lämmittää (kannattajahuivit tekevät molempia). Joten frillahuivi jäi kaappiin ja lopulta parin vuoden kuluttua purin sen. Huvikseni kokeilin "virkata" langasta ketjusilmukoita sormella koukuttamalla. "Virkkasin" koko kerän, ja sitten vielä virkatun ketjun toistamiseen. Lopputulos näytti - käärmeeltä! Askartelin sille silmät ja kielen, häntään tein lenkin ja nyt frillalankakäärme on kaulakoru.






Kommentit

Suositut tekstit