Siirry pääsisältöön

Videot

Kierrätysrannekoruja Aarikan helmistä

Blogiani seuraavat tietänevät ihastukseni Aarikan koruihin; olen käyttänyt niitä jo 1980-luvun puolivälistä saakka. Ensimmäinen hankkimani Aarikka oli kaulakoru: mustat helmet, joiden välissä oli metallisia rikkoja. Tuota kaulakorua minulla ei enää ole, mutta sen jälkeen on tullut ja mennyt monta monituista Aarikan korua. Jos löydän kirpputorilta edullisesti Aarikan kaula- tai rannekoruja, ostan ne lähes aina. Valitettavasti edullisten korujen hinta selittyy usein niiden huonokuntoisuudella, vähintäänkin kuminauhat ovat lörpähtäneet piloille. Ostankin korut askarteluun ja nyt huomasin, kuinka valtava määrä näitä "projektikoruja" minulle oli kertynyt. Kävin ostamassa 10 metrin rullan rannekorujen tekoon tarkoitettua millin vahvuista joustavaa silikonisiimaa. Ja sitten askartelemaan! Vietin monta iltapuhdetta sommitellessani helmistä uusiorannekoruja. Tällä hetkellä olen tykästynyt käyttämään kummassakin ranteessa keskenään samanlaisia rannekoruja, joten pujottelin kaikkia luom...

Kudottu "Rakkaus"-nyöri hääparille

Minulla oli Berliinissä ilo osallistua ystäviemme siviilivihkimiseen Köpenickin raatihuoneella. Lahjoja hääparille ei viety, koska varsinaista hääjuhlaa vietetään vasta myöhemmin. Halusin kuitenkin tehdä heille jotakin pientä muistoksi päivästä. Kudoin 7 Veljestä langoista punavalkoisen, noin kaksi metriä pitkän putkinyörin, jonka päihin leikkasin läpinäkyvästä muovista sydämet. Sydämiin kirjoitin heidän nimensä. Vihkitilaisuuden jälkeen menimme syömään, ja hääparin istuessa pöydässä sidoimme heidän kätensä yhteen kutomallani "Rakkaus"-nyörillä. Nyörin punavalkoinen väritys johtuu siitä, että ystävämme ovat 1FC Union Berlinin kannattajia.



Kommentit

Suositut tekstit