Muuttunut käsityö ja tuunatut Aarikan korvikset

10.4.25

Kalevala rintaneulan varmistuskiinnitys pipoon

Löysin itsepalvelukirppiksen "saa ottaa" -laatikosta beigen pipon. Otin sen odottamaan ensi syksyä, mutta kylmän tuulen yllättäessä eilen pipolle tulikin jo käyttöä. Tarkoitukseni oli, että laitan pipoon tupsun, mutta muutin suunnitelmaani. Pipossa oli paksu käänne, ja päätinkin kiinnittää siihen suurikokoisen hopeisen Kalevala Korun Ainoneulan, jonka olen perinyt äidiltäni. Ja tätä koruahan en halua missään nimessä hukata, joten painavahko rintaneula tarvitsi varmistuksen. Ompelin korun kiinni kahdella ompeleella ja kiinnitysneulan päähän työnsin korvakorun silikonistopperin estämään sekä neulan pistämistä että aukeamista.

Joskus tekemäni käsityöt jäävät joko kokonaan käyttämättä tai hyvin vähälle käytölle. Silloin joko laitan ne eteenpäin kiertoon tai sitten muokkaan niitä. Kutomani puna-valko-keltaiset kynsikkäät (juttu niistä täällä) olivat yksi tällainen käsityö. Päätin jatkaa ne lapasiksi asti: kudoin niihin keltaisella Seitsemän Veljestä langalla "kalastajanlapasten" tumppukärjen ja vihreällä langalla peukalonpäät. Inspiraatio vihreään peukalonpäähän tuli niinkin pienestä, että tällä hetkellä eniten käyttämäni huivi on juuri tuota vihreän sävyä. Ja korvakorut, no näihin sointuvathan minun piti tietenkin myös saada! Vuosia käyttämättömänä olleet Aarikan puna-keltaiset korvikset olivat väriltään oikeanlaiset, mutta niiden kullanväriset ketjuhärpäkeet ärsyttivät. Koska niitä ei voinut poiskaan ottaa, niin päätin korostaa niitä: pujotin ketjuihin puretusta Aarikan kaulakorusta peräisin olevat vihreät helmet. Näin niihin tuli myös pieni ripaus lempiväriäni vihreää.