Siirry pääsisältöön

Videot

Uusi laukku ja kassiholistin kootut selitykset

Blogiani seuraavat lienevät huomanneet intohimoni käsilaukkuihin ja kaikenlaisiin muihinkin kasseihin. Olen yrittänyt hillitä kassiholismiani; pienempään asuntoon muuton jälkeen olen myynyt paljon laukkujani pois, huomasin, että Marilaukkuja ei tarvitse kolmeakymmentä, ihan vaan kymmenenkin riittää. Niin, ne kymmenen on Marilaukkuja, muita laukkuja on sitten parisenkymmentä, eeh, tai vähän enemmän. Ja ostan yhä kirppiksiltä lisää laukkuja, mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi! Mutta nyt yritän harkita ja perustella itselleni miksi tarvitsen juuri jonkun laukun. Eilen ostin taas uuden laukun kirppikseltä, en vaan voinut jättää sitä ostamatta koska... - Laukku on paksua nahkaa, materiaalia, joka ei jäädy tönköksi pakkasessa ja paranee vain vanhetessaan. Minulla on ainoastaan yksi nahkainen laukku, väriltään punainen, äidiltäni peritty, jonka vuoksi en halua siitä luopua vaikka käytän sitä harvoin. Uusi nahkalaukku on ollut harkinnassa, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. - Lauk...

Vahingon kautta syntynyt Peace -korusetti

Taannoisella kirpputorikierroksellani löytyi Hervannasta itsepalvelukirppikseltä 50 sentillä kaksi vaaleanvihreää venyvää rannekorua, joista toinen oli pelkkiä vihreitä helmiä ja toinen vihreitä rauhanmerkkejä. Koivistonkylästä, myöskin itsepalvelukirppikseltä, löysin eurolla hopeanvärisen, pisaran muotoisen rauhanmerkkiriipuksen. Kotona rannekoruja sovittaessani toinen niistä (pelkkiä helmiä sisältänyt koru) katkesi; tarkalleen ottaen sen silikonikuminauhan solmuosa aukesi. En pystynyt korjaamaan sitä, joten vaihdoin riipukseen nahkanauhan ja pujottelin vihreät pikkuhelmet siihen. Näin syntyi vahingossa Peace -korusetti.


Riipuksessa oli alunperin pitkä palloketju.

Kommentit

Suositut tekstit