Siirry pääsisältöön

Videot

Uusi laukku ja kassiholistin kootut selitykset

Blogiani seuraavat lienevät huomanneet intohimoni käsilaukkuihin ja kaikenlaisiin muihinkin kasseihin. Olen yrittänyt hillitä kassiholismiani; pienempään asuntoon muuton jälkeen olen myynyt paljon laukkujani pois, huomasin, että Marilaukkuja ei tarvitse kolmeakymmentä, ihan vaan kymmenenkin riittää. Niin, ne kymmenen on Marilaukkuja, muita laukkuja on sitten parisenkymmentä, eeh, tai vähän enemmän. Ja ostan yhä kirppiksiltä lisää laukkuja, mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi! Mutta nyt yritän harkita ja perustella itselleni miksi tarvitsen juuri jonkun laukun. Eilen ostin taas uuden laukun kirppikseltä, en vaan voinut jättää sitä ostamatta koska... - Laukku on paksua nahkaa, materiaalia, joka ei jäädy tönköksi pakkasessa ja paranee vain vanhetessaan. Minulla on ainoastaan yksi nahkainen laukku, väriltään punainen, äidiltäni peritty, jonka vuoksi en halua siitä luopua vaikka käytän sitä harvoin. Uusi nahkalaukku on ollut harkinnassa, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. - Lauk...

Kahdesta huivista yksi pitkä

Minulla oli vaaleansininen, pehmeä akryylihuivi, jonka olin saanut jo vuosia sitten äidiltäni. Huivissa oli vain yksi vika; se oli lyhyt ja sen vuoksi vähän hankala pitää kaulassa. Väri oli kuitenkin se, mistä huivissa pidin kovasti ja olen käyttänyt sitä Moron peräkonttikirppikseltä viidellä eurolla ostamani Marimekon olkalaukun kanssa. Huivikorissani oli sitruunankeltainen puuvillahuivi, jonka olen ottanut kirppikseltä "saa ottaa" -laatikosta. Tämäkin huivi oli käytössä hieman liian lyhyt, ja koska sen keltaista väriä oli Marimekon laukussa, niin päätin yhdistää nämä kaksi huivia. Leikkasin sinisestä huivista hapsut pois, keltaisen huivin leikkasin puoliksi ja ompelin puolikkaat putkiloiksi. Nämä putkilot sitten ompelin sinisen huivin päihin, saumat jäivät hyvin piiloon putkiloiden sisään. Nyt pitkä huivi toimii kaulassa paremmin ja sointuu Marilaukkuun.





Kommentit

Suositut tekstit