Siirry pääsisältöön

Videot

Kasvavia villasukkia

Sain ilokseni neuloa villasukkia kahdelle uudelle tulokkaalle. Vinkkinä kuulin, että "olisi kiva jos jemmassa olisi isompiakin sukkia tulevaisuutta varten". Neuloin molemmille pienokaisille kahdet sukat, joista toinen pari pienempi ja toinen "kasvanut". Kirjaan tänne blogiin lähinnä itselleni ylimalkaiset ohjeet, jotta muistan tulevaisuudessa käyttämäni silmukkamäärät. Huom! Minulla on väljä neulomiskäsiala ja käytän aina langan ohjetta ohuempia puikkoja. Pienemmät sukat: 32 silmukkaa, varsi 2 oikein, 2 nurin joustinneulosta 30 kerrosta. Sukkaosassa 32 kerrosta suoraa neulosta, sitten kärkikavennus ja päättely. Sukkaosan pituus 15 cm. Isommat sukat: 36 silmukkaa, varsi 3 oikein, 3 nurin joustinneulosta 40 kerrosta. Sukkaosassa 40 kerrosta suoraa neulosta, sitten kärkikavennus ja päättely. Sukkaosan pituus 19 cm.

Ompelutaistelu puseron hihojen kanssa

Minulla on lojunut vuosikausia keskeneräisinä ompeluprojekteina mekosta leikattu farkkupala (piti tulla hame) ja Marimekon trikoopusero, josta piti tulla hihaton tunika (kainalot olivat pinttyneet). Nyt päätin, että vuosien säilömisen jälkeen en enää niitä tee, vaan käytän materiaalit muuhun.

Halusin kokeilla kokonaan uuden puseron ompelemista. Aluksi pesin kankaat keskenään koneessa varmistaakseni, että trikookangas ei ime väriä farkkukankaasta. Kappaleiden kuivuttua aloin suunnitella niiden leikkaamista; kuvittelin onnistuvani siinä toisesta puserosta summittaisesti mallia ottamalla. Farkkuosan leikkaaminen onnistuikin kohtalaisesti, mutta trikoiset hihat! Leikkasin niin pitkät ja väljät hihakappaleet kuin kankaasta oli mahdollista. Sen jälkeen ompelin hihat kiinni farkkukankaaseen. Sovitin puseroa pelin edessä ja huhhuh! Hihat näyttivät aivan kammottavilta ja olivat kaiken lisäksi omituisen kierot. Yritin korjata asiaa lyhentämällä hihoja hieman. No sitä "hieman" lyhentämistä piti sitten harrastaa siihen asti, että hihoista tuli lopulta holkkihihat, joissa on vain kapea kaitale pallokuositrikoota. Puseroon kauluksen sain sen sijaan ommeltua helpohkosti käyttämällä trikoopaidan kaulusta, samoin helmaksi käytin trikoopaidan helman. Uusiopaidasta tuli loppujen lopuksi ihan mukava hihaton kesäpusero. Monipäiväinen tuskailuni hihojen kanssa alkaa jo naurattaa ja hihahässäkän vuoksi tärvääntyneelle trikookankaallekin on jo käyttöidea muhimassa.

Paidan kanssa yhteen sopii mielestäni hyvin hippihenkinen Seppo Tammisen pronssiriipus 1970-luvulta. Riipus on muutaman vuoden takainen kirppislöytö itsepalvelukirppikseltä Tampereen Koivistonkylästä.

Pusero valmiina, riipus Seppo Tamminen.

Materiaalit, joista ompelin paidan.

Kankaan leikkaamisessa otin mallia toisesta puserosta.

Leikkasin mahdollisimman suuret palat hihoiksi ja helmaksi.
Harmillisesti hihojen epäonnistumiseen tärvääntyi paljon kangasta. 
Käyttöidea hihoista tulleille hukkapaloille on kyllä jo muhimassa.

Pronssinen Seppo Tammisen riipus on 1970-luvulta.

Kommentit

Suositut tekstit