Siirry pääsisältöön

Videot

Nextiilin ilmaishuoneen löydöt

Kävin lauantaina pitkästä aikaa Tampereen Lielahdessa ja tokihan minun piti poiketa myös uuteen osoitteeseen muuttaneessa Nextiilissä (Sellukatu 21). Edellisestä vierailukerrastani vanhassa paikassa olikin vierähtänyt jo pari vuotta. Nextiilissä minua kiinnosti erillinen ilmaishuone, jonka pönkimiseen sainkin kulumaan pitkän tovin. Tosiaan, tekstiilit olivat laatikoissa, joista sitten sai kaivella itselleen aarteita. Olin liikkeellä kriittisin mielin ja otin vain kaksi todella tarvitsemaani: harmaan hupparin ja ruudullisen puuvillapaidan. Paljon, paljon olisi ollut mielenkiintoista tuunausmateriaalia otettavaksi, mutta minun oli pakko käyttää harkintaa ja hillitä itseni. Nyt tiedän, minne jatkossa mennä etsimään! Katsastin pikaisesti myös Nextiilin maksullisen puolen. Kauniisti ja siististi esillä olevaa tavaraa, mutta en lämmennyt ostamaan mitään - minun mittapuullani 15 euroa käytetystä mustasta Iron Maiden t-paidasta oli liikaa. Joku toinen kyllä tekee varmasti paikasta ihania vinta...

Ompelutaistelu puseron hihojen kanssa

Minulla on lojunut vuosikausia keskeneräisinä ompeluprojekteina mekosta leikattu farkkupala (piti tulla hame) ja Marimekon trikoopusero, josta piti tulla hihaton tunika (kainalot olivat pinttyneet). Nyt päätin, että vuosien säilömisen jälkeen en enää niitä tee, vaan käytän materiaalit muuhun.

Halusin kokeilla kokonaan uuden puseron ompelemista. Aluksi pesin kankaat keskenään koneessa varmistaakseni, että trikookangas ei ime väriä farkkukankaasta. Kappaleiden kuivuttua aloin suunnitella niiden leikkaamista; kuvittelin onnistuvani siinä toisesta puserosta summittaisesti mallia ottamalla. Farkkuosan leikkaaminen onnistuikin kohtalaisesti, mutta trikoiset hihat! Leikkasin niin pitkät ja väljät hihakappaleet kuin kankaasta oli mahdollista. Sen jälkeen ompelin hihat kiinni farkkukankaaseen. Sovitin puseroa pelin edessä ja huhhuh! Hihat näyttivät aivan kammottavilta ja olivat kaiken lisäksi omituisen kierot. Yritin korjata asiaa lyhentämällä hihoja hieman. No sitä "hieman" lyhentämistä piti sitten harrastaa siihen asti, että hihoista tuli lopulta holkkihihat, joissa on vain kapea kaitale pallokuositrikoota. Puseroon kauluksen sain sen sijaan ommeltua helpohkosti käyttämällä trikoopaidan kaulusta, samoin helmaksi käytin trikoopaidan helman. Uusiopaidasta tuli loppujen lopuksi ihan mukava hihaton kesäpusero. Monipäiväinen tuskailuni hihojen kanssa alkaa jo naurattaa ja hihahässäkän vuoksi tärvääntyneelle trikookankaallekin on jo käyttöidea muhimassa.

Paidan kanssa yhteen sopii mielestäni hyvin hippihenkinen Seppo Tammisen pronssiriipus 1970-luvulta. Riipus on muutaman vuoden takainen kirppislöytö itsepalvelukirppikseltä Tampereen Koivistonkylästä.

Pusero valmiina, riipus Seppo Tamminen.

Materiaalit, joista ompelin paidan.

Kankaan leikkaamisessa otin mallia toisesta puserosta.

Leikkasin mahdollisimman suuret palat hihoiksi ja helmaksi.
Harmillisesti hihojen epäonnistumiseen tärvääntyi paljon kangasta. 
Käyttöidea hihoista tulleille hukkapaloille on kyllä jo muhimassa.

Pronssinen Seppo Tammisen riipus on 1970-luvulta.

Kommentit

Suositut tekstit