Kierrätysrannekoruja Aarikan helmistä
Blogiani seuraavat tietänevät ihastukseni Aarikan koruihin; olen käyttänyt niitä jo 1980-luvun puolivälistä saakka. Ensimmäinen hankkimani Aarikka oli kaulakoru: mustat helmet, joiden välissä oli metallisia rikkoja. Tuota kaulakorua minulla ei enää ole, mutta sen jälkeen on tullut ja mennyt monta monituista Aarikan korua. Jos löydän kirpputorilta edullisesti Aarikan kaula- tai rannekoruja, ostan ne lähes aina. Valitettavasti edullisten korujen hinta selittyy usein niiden huonokuntoisuudella, vähintäänkin kuminauhat ovat lörpähtäneet piloille. Ostankin korut askarteluun ja nyt huomasin, kuinka valtava määrä näitä "projektikoruja" minulle oli kertynyt. Kävin ostamassa 10 metrin rullan rannekorujen tekoon tarkoitettua millin vahvuista joustavaa silikonisiimaa. Ja sitten askartelemaan! Vietin monta iltapuhdetta sommitellessani helmistä uusiorannekoruja. Tällä hetkellä olen tykästynyt käyttämään kummassakin ranteessa keskenään samanlaisia rannekoruja, joten pujottelin kaikkia luom...
hauska vaikkei olisikaan tarpeellinen.
VastaaPoistaJuurikin niin, joskus tällaiset "turhakkeetkin" on tarpeellisia ihan vaan iloa tuomaan :)
Poista