Siirry pääsisältöön

Videot

Uusi laukku ja kassiholistin kootut selitykset

Blogiani seuraavat lienevät huomanneet intohimoni käsilaukkuihin ja kaikenlaisiin muihinkin kasseihin. Olen yrittänyt hillitä kassiholismiani; pienempään asuntoon muuton jälkeen olen myynyt paljon laukkujani pois, huomasin, että Marilaukkuja ei tarvitse kolmeakymmentä, ihan vaan kymmenenkin riittää. Niin, ne kymmenen on Marilaukkuja, muita laukkuja on sitten parisenkymmentä, eeh, tai vähän enemmän. Ja ostan yhä kirppiksiltä lisää laukkuja, mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi! Mutta nyt yritän harkita ja perustella itselleni miksi tarvitsen juuri jonkun laukun. Eilen ostin taas uuden laukun kirppikseltä, en vaan voinut jättää sitä ostamatta koska... - Laukku on paksua nahkaa, materiaalia, joka ei jäädy tönköksi pakkasessa ja paranee vain vanhetessaan. Minulla on ainoastaan yksi nahkainen laukku, väriltään punainen, äidiltäni peritty, jonka vuoksi en halua siitä luopua vaikka käytän sitä harvoin. Uusi nahkalaukku on ollut harkinnassa, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. - Lauk...

Kirppislöytönä Aarikkaa

Löysin alkuviikolla kirppikseltä pussin, jossa oli kuusi rannekorua yhteishintaan 2 euroa. Neljä kappaletta niistä oli punottuja nahkarannekkeita ja kaksi rannekorua oli Aarikan. Toinen Aarikan rannekoru oli punainen helmiranne ja toinen ketju, jossa roikkui mustia palloja. Muistelen nähneeni tuota mustaa korua myynnissä pari vuotta sitten. Aarikan korulöydöt kirppikseltä riemastuttavat minua aina, molemmat noista rannekoruista ovat kivoja peruskoruja, joita on helppo yhdistellä muihin koruihin. Mustalle rannekorulle löytyikin korulaatikostani heti sopivaa Aarikkaa kaveriksi: parin vuoden takainen kirppislöytö, kaulakoru, jonka hinta oli silloin neljä euroa. En osaa sanoa, minkä vuosikymmenen Aarikkaa se on, mutta siinä oli vielä Aarikan lappu tallella, joten siitä uskon sen olevan Aarikan tuotantoa.




Kommentit

Suositut tekstit