Sydäntrikoopuserosta ruskeaan Marilaukkuun sointuva pipo ja panta

Otan kierrätystapahtumista, kirppisten "saa ottaa"-laatikoista ja Berliinissä kaduilta "lahjoitetaan"-laatikoista myös rikkinäisiä vaatteita jos ne ovat kiinnostavaa ja inspiroivaa kangasta tai materiaalia. Rikkinäinen, ruskeavalkoinen sydänkuosinen trikoopusero on yksi tällainen löytö. Silloin kun puseron otin, ensimmäinen ajatukseni oli, että tekisin siitä kassin. Onneksi ehjää kangasta puserossa ei ollut niin paljon että se olisi kassiksi riittänyt, sillä kasseja ja laukkujahan minulla on jo enemmän kuin tarpeeksi! Sitäpaitsi, joustava trikookangas tuskin olisi ollut paras mahdollinen laukkumateriaali; ainakin se olisi vaatinut tuekseen paksun vuorikankaan.

Mietin pitkään, mitä tekisin puserosta saatavilla ehjillä kangasosilla. Käytän paljon trikoopipoja ja olen aiemmin ommellut vain yhden pipon. Tutkin pipoja joita minulla jo on, ja lopulta rohkenin leikata kankaan. Ompelin, ja totesin, että pipon kärki oli hassun suippo, joten ompelin parikin kertaa pipon päälakea ennen kuin sain sen näyttämään sopivan pyöreältä. Yrityksen ja erehdyksen kautta onnistuin ja olen iloinen lopputuloksesta. 

Ehjää kangasta jäi vielä yksi hieman isompi pala sekä suikale, josta ompelin hiuspannan. Olen tyytyväinen näihin pikku ompelemuksiini, sillä minulla alkoi tummanruskean kevyttoppatakin ostamisesta pienimuotoinen ruskea värikausi - tuleeko teille muillekin värien mieltymyksiä kausittain? Käsilaukuksi tähän ruskeaan kauteeni löytyi omasta kassivarastosta ihana Marimekon pienempi Urbaani olkalaukku. Olen saanut sen syntymäpäivälahjaksi edesmenneeltä äidiltäni vuonna 2006, jolloin täytin pyöreitä vuosia. Ompelin aikoinaan laukun sisälle mustasta puuvillakankaasta kaksi lisätaskua, tuolloin minulla ei vielä ollut blogia, joten tämä "ompelutuunaus" tulee nyt esitellyksi tässä samalla pipon ja pannan kanssa.