Kun beige Unikkokangas loppui tyynyliinassa kesken

24.12.25

Riipuskalenterin luukku 24

Hopeinen, 75 vuotta vanhasta "Aku Ankka" lusikasta tehty riipus. Riipuskalenterin viimeinen, jouluaaton koru, on tullut minulle panttihuutokaupasta vuosikymmeniä sitten lusikkana. Se oli mukana eräässä huutamassani, jonkun panttaajan lunastamatta jääneessä pantissa, joka sisälsi lusikan lisäksi sekalaisia hopeakoruja. Lusikka oli kaiverrettu kummilusikka, jota kukaan ei ostanut minulta pois kirpputorilla vaikka olisin myynyt sen edullisesti. Vuosikausia laatikossa lojuttuaan mieheni päätti tehdä lusikasta korun: hän sahasi varren poikki ja taivutti sen lenkiksi, johon saa pujotettua paksunkin ketjun. Lenkin sisäpuolelle jäivät talteen lusikan hopeapitoisuusleima ja vuosileima V6, joka kertoo valmistusvuoden olleen 1950. Aku Ankka -lusikkariipuksen myötä toivotan kaikille oikein mukavaa ja rauhallista joulua!

Päätin ommella vuosia kaapissa odottaneesta beigestä Unikkokankaanpalasta meille uudet tyynyliinat. Koska mieheni käyttää nukkuessaan kahta tyynyä, halusin saada aikaiseksi kolme tyynyliinaa. Se melkein - siis melkein - onnistui. Kangashan sitten loppui harmillisesti kesken kolmannen tyynyliinan. Ajattelin ensin, että jatkan kangasta ihan vain valkoisella puuvillakaistaleella. Se tuntui tylsältä vaihtoehdolta ja alitajunnassani vilkkui näkemäni kuva Marimekon kaksivärisistä Unikoista, siis niistä, joissa väri vaihtuu kesken kukan. Mietin kuumeisesti, olisiko minulla jossain vielä jemmassa eri väristä Unikkokangasta. Ja oli: löysin kapean suikaleen vihreää Unikkoa, jonka yhdistin beigeen ja sain aikaiseksi sopivan suuren tyynyliinan. Aivan sattumalta kukan kuviot osuivat vielä lähes kohdalleen!