Kun beige Unikkokangas loppui tyynyliinassa kesken

2.2.26

Kirppislöytö: hopeatuolit korviin

Tammikuun alkupuolella tein itsepalvelukirppikseltä hauskan korvakorulöydön: hopeiset tuolit! Korulaatikon päällä luki hintalapussa "Museokaupasta ostetut hopeiset korvakorut, hinta 5 euroa". Usein itsepalvelukirpputoreilla näkee, että korujen hintalappuihin on kirjoitettu "hopeiset" vaikka kyse on hopeanvärisistä koruista, mutta näistä korvakoruista löytyi hopean 925-leima, eli olivat sitä, mitä myyjä oli hintalappuun kirjannut. Epäilin jo ostaessani, että korvakorut voisivat olla kultaseppä Harri Syrjäsen tuotantoa, sillä hänellä on ihastuttavien korujensa malleissa keinutuolia esittävät korvikset. Googlaamalla sain sitten selville, että kyseessä tosiaan Harri Syrjäsen korut. Olisipa vielä ollut mukava tietää, missä Museokaupassa näitä on ollut myynnissä, sitä kun kaikkitietävä Googlekaan ei osannut kertoa.

Päätin ommella vuosia kaapissa odottaneesta beigestä Unikkokankaanpalasta meille uudet tyynyliinat. Koska mieheni käyttää nukkuessaan kahta tyynyä, halusin saada aikaiseksi kolme tyynyliinaa. Se melkein - siis melkein - onnistui. Kangashan sitten loppui harmillisesti kesken kolmannen tyynyliinan. Ajattelin ensin, että jatkan kangasta ihan vain valkoisella puuvillakaistaleella. Se tuntui tylsältä vaihtoehdolta ja alitajunnassani vilkkui näkemäni kuva Marimekon kaksivärisistä Unikoista, siis niistä, joissa väri vaihtuu kesken kukan. Mietin kuumeisesti, olisiko minulla jossain vielä jemmassa eri väristä Unikkokangasta. Ja oli: löysin kapean suikaleen vihreää Unikkoa, jonka yhdistin beigeen ja sain aikaiseksi sopivan suuren tyynyliinan. Aivan sattumalta kukan kuviot osuivat vielä lähes kohdalleen!