Kun beige Unikkokangas loppui tyynyliinassa kesken

19.2.26

Uusi laukku ja kassiholistin kootut selitykset

Blogiani seuraavat lienevät huomanneet intohimoni käsilaukkuihin ja kaikenlaisiin muihinkin kasseihin. Olen yrittänyt hillitä kassiholismiani; pienempään asuntoon muuton jälkeen olen myynyt paljon laukkujani pois, huomasin, että Marilaukkuja ei tarvitse kolmeakymmentä, ihan vaan kymmenenkin riittää. Niin, ne kymmenen on Marilaukkuja, muita laukkuja on sitten parisenkymmentä, eeh, tai vähän enemmän. Ja ostan yhä kirppiksiltä lisää laukkuja, mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi! Mutta nyt yritän harkita ja perustella itselleni miksi tarvitsen juuri jonkun laukun. Eilen ostin taas uuden laukun kirppikseltä, en vaan voinut jättää sitä ostamatta koska... - Laukku on paksua nahkaa, materiaalia, joka ei jäädy tönköksi pakkasessa ja paranee vain vanhetessaan. Minulla on ainoastaan yksi nahkainen laukku, väriltään punainen, äidiltäni peritty, jonka vuoksi en halua siitä luopua vaikka käytän sitä harvoin. Uusi nahkalaukku on ollut harkinnassa, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. - Lauk...

Päätin ommella vuosia kaapissa odottaneesta beigestä Unikkokankaanpalasta meille uudet tyynyliinat. Koska mieheni käyttää nukkuessaan kahta tyynyä, halusin saada aikaiseksi kolme tyynyliinaa. Se melkein - siis melkein - onnistui. Kangashan sitten loppui harmillisesti kesken kolmannen tyynyliinan. Ajattelin ensin, että jatkan kangasta ihan vain valkoisella puuvillakaistaleella. Se tuntui tylsältä vaihtoehdolta ja alitajunnassani vilkkui näkemäni kuva Marimekon kaksivärisistä Unikoista, siis niistä, joissa väri vaihtuu kesken kukan. Mietin kuumeisesti, olisiko minulla jossain vielä jemmassa eri väristä Unikkokangasta. Ja oli: löysin kapean suikaleen vihreää Unikkoa, jonka yhdistin beigeen ja sain aikaiseksi sopivan suuren tyynyliinan. Aivan sattumalta kukan kuviot osuivat vielä lähes kohdalleen!