Kun beige Unikkokangas loppui tyynyliinassa kesken

13.6.25

Kierrättäjän "kansallispuistopuku"

Tein taannoin kierrätystapahtumasta ilmaislöytöjä, joista tuunaantui vähän vahingossa mekko! Löytöni oli kolme vaatekappaletta: tummansininen miesten paita, kesken jäänyt hihaton kirjava (enimmäkseen leopardikuviota) mekko ja vaaleansininen liehuketunika. Kaikkia olin ajatellut käyttäväni sellaisenaan, toki kirjava mekko pitäisi viimeistellä loppuun. Kotona sitten sovittelin vaatteita. No, eeh, ensiksi miesten paita - hups, sehän olikin pyjaman paita ja ylläni myös näytti siltä, ei siis jatkoon sellaisenaan. Kirjava, kesken jätetty leopardikuvioinen mekko: hihansuut aivan liian suuret, samoin kaula-aukko. Käyttökelvoton, vaikka olisi huolitellut loppuun. Liehuketunika - no höh, eihän se mennyt päälleni lainkaan, vaikka vaatteessa kangasta piisasi. Pettyneenä katselin vaatteita niiden lojuessa lattialla ja pohdin jo niiden viemistä Uffin keräyslaatikkoon. En kuitenkaan saanut silmiäni irti kesken jääneen mekon ihastuttavasta kankaasta, ja siitä se ajatus lähti: teen mekkoon p...

Päätin ommella vuosia kaapissa odottaneesta beigestä Unikkokankaanpalasta meille uudet tyynyliinat. Koska mieheni käyttää nukkuessaan kahta tyynyä, halusin saada aikaiseksi kolme tyynyliinaa. Se melkein - siis melkein - onnistui. Kangashan sitten loppui harmillisesti kesken kolmannen tyynyliinan. Ajattelin ensin, että jatkan kangasta ihan vain valkoisella puuvillakaistaleella. Se tuntui tylsältä vaihtoehdolta ja alitajunnassani vilkkui näkemäni kuva Marimekon kaksivärisistä Unikoista, siis niistä, joissa väri vaihtuu kesken kukan. Mietin kuumeisesti, olisiko minulla jossain vielä jemmassa eri väristä Unikkokangasta. Ja oli: löysin kapean suikaleen vihreää Unikkoa, jonka yhdistin beigeen ja sain aikaiseksi sopivan suuren tyynyliinan. Aivan sattumalta kukan kuviot osuivat vielä lähes kohdalleen!