Paljon käyttämäni Marimekon Roadie-sarjan olkalaukku "Cash and Carry" vaati pesua. Laukkuni on kymmenisen vuotta vanha ja sen sisäpinnoite oli alkanut jo hilseilemään. Epäröin, kuinka pesussa kävisi, mutta koska halusin pestä vuosien saatossa kertyneen lian pois, päätin ottaa riskin.
Upotin laukun ämpäriin, jossa oli haaleaa vettä ja nestemäistä pyykkipulveria. Ja huonostihan siinä kävi: laukun sininen sisäpinnoite alkoi nousta lepeinä veden pintaan. Ei auttanut muu kuin kädellä hangata kaikki pinnoite pois - se lähti helposti, aivan kuten auringonpolttama iho kuoriutuu. Ähersin aikani ja sain kaiken "laukkuhilseen" pois ja tyytyväisenä käänsin laukun oikein päin. Ilo oli ennenaikaista: laukku repeytyi yhdestä kulmastaan todella pahoin, käyttökelvottomaksi.
Murjotin loppupäivän ja surkuttelin yhden lempilaukkuni kohtaloa. Seuraavana aamuna ratkoin revenneen etuosan irti laukusta ja lähdin kirpputorikierrokselle etsimään sopivaa materiaalia, jolla korjaisin laukun. En löytänyt haluamaani ja harmituskäyrä senkun kasvoi. Myöhemmin saman päivän iltana sain kuitenkin idean: entä jos korjaisin laukun kankaalla, josta näkyisikin se, että laukkua on tosiaan jouduttu fiksaamaan.
Korjausmateliaaliksi löytyikin sitten käyttämättömänä kaapissa lojunut puuvillainen mainoskassi, jossa oli kuvattuna Tampereen maamerkkejä (mm. Pispalan Haulitorni, Hotelli Ilves, Tampereen Tuomiokirkko, jne). Leikkasin Marilaukusta irti ratkomani kappaleen kokoisen palan, jota vahvistin parilla kerroksella valkoista puuvillakangasta ja ompelin laukun kasaan. Annoin kassituunaukselle nimeksi "Mari meni Manseen".
Kommentit
Lähetä kommentti