Muutama vuosi sitten löysin kierrätystapahtumasta Marimekon logokassin, jossa oli rikkoontunut vetoketju ja muutamia pieniä kulumareikiä kassin pohjassa. Kassissa oli tummansininen logoteksti vain toisella puolella, toinen puoli oli täysin valkoinen. Tai no, oli joskus ollut valkoinen.
Kotona fiksasin kassia ottamalla siitä kokonaan pois vetoketjun. Pesin kassin - ja eipä sen pinttyneet kantokahvat ja valkoisen osan likatahrat juurikaan hievahtaneet. Kantokahvojen kunto minua ei niin häirinnyt, mutta piilottaakseni valkoisen puolen nuhraisuutta kassia oli kannettava logopuoli ulospäin. Minua ärsytti aina tarkistaa, että kassin paraatipuoli oli näkyvillä.
Olin jokunen aika sitten tuunannut harmaata puseroa kierrätetyllä, hassulla
seeprakuvalla. En kuitenkaan pitänyt printistä pitkähihaisessa puserossa ja raksin sen irti. Kiinnitin punkkariseepran katseenvangitsijaksi Marilogokassin valkoiselle puolelle pahimman nuhrukohdan päälle. Mitä ei voi piilottaa, sitä pitää korostaa - eikös se niin mennyt, vai mitä?
Kommentit
Lähetä kommentti