Nuhraisen Marilogokassin puunaus

17.2.26

"Ponille kyytiä" korvistuunaus

Sain taannoin valita itselleni synttärilahjaksi korvakorut ja pähkäsin niitä pitkään. Vahvana ehdokkaana oli Vorssaink överikorvikset, mutta viime metreillä ohi kiilasi hopeinen Kalevalan poistunut malli, jonka onnistuin nappaamaan eräästä alesta. Överikorvikset jäivät kaihertamaan mieleeni ja päätin toteuttaa oman mallin: keräsin kaikkea mahdollista askartelulaatikostani ja yhdistin ne korvakoruiksi. Annoin mallille nimeksi "Ponille kyytiä" ammoisen hulvattoman brittisarjan mukaan. Korvisteni osaset: 1. Hopeanvärinen metallipallo 2. Pätkä hopeista rannekorua 3. Vihreä muovinen poni 4. Aarikan neliskanttinen puuhelmi, jonka läpi sai pujotettua ketjua 5. Valkoinen makeanveden helmi 6. Musta kivihelmi 7. Vihreä maatuskamummo Lisänä tietenkin vielä hopeinen korviskoukku

Muutama vuosi sitten löysin kierrätystapahtumasta Marimekon logokassin, jossa oli rikkoontunut vetoketju ja muutamia pieniä kulumareikiä kassin pohjassa. Kassissa oli tummansininen logoteksti vain toisella puolella, toinen puoli oli täysin valkoinen. Tai no, oli joskus ollut valkoinen.

Kotona fiksasin kassia ottamalla siitä kokonaan pois vetoketjun. Pesin kassin - ja eipä sen pinttyneet kantokahvat ja valkoisen osan likatahrat juurikaan hievahtaneet. Kantokahvojen kunto minua ei niin häirinnyt, mutta piilottaakseni valkoisen puolen nuhraisuutta kassia oli kannettava logopuoli ulospäin. Minua ärsytti aina tarkistaa, että kassin paraatipuoli oli näkyvillä.

Olin jokunen aika sitten tuunannut harmaata puseroa kierrätetyllä, hassulla seeprakuvalla. En kuitenkaan pitänyt printistä pitkähihaisessa puserossa ja raksin sen irti. Kiinnitin punkkariseepran katseenvangitsijaksi Marilogokassin valkoiselle puolelle pahimman nuhrukohdan päälle. Mitä ei voi piilottaa, sitä pitää korostaa - eikös se niin mennyt, vai mitä?