Nuhraisen Marilogokassin puunaus

10.4.25

Kalevala rintaneulan varmistuskiinnitys pipoon

Löysin itsepalvelukirppiksen "saa ottaa" -laatikosta beigen pipon. Otin sen odottamaan ensi syksyä, mutta kylmän tuulen yllättäessä eilen pipolle tulikin jo käyttöä. Tarkoitukseni oli, että laitan pipoon tupsun, mutta muutin suunnitelmaani. Pipossa oli paksu käänne, ja päätinkin kiinnittää siihen suurikokoisen hopeisen Kalevala Korun Ainoneulan, jonka olen perinyt äidiltäni. Ja tätä koruahan en halua missään nimessä hukata, joten painavahko rintaneula tarvitsi varmistuksen. Ompelin korun kiinni kahdella ompeleella ja kiinnitysneulan päähän työnsin korvakorun silikonistopperin estämään sekä neulan pistämistä että aukeamista.

Muutama vuosi sitten löysin kierrätystapahtumasta Marimekon logokassin, jossa oli rikkoontunut vetoketju ja muutamia pieniä kulumareikiä kassin pohjassa. Kassissa oli tummansininen logoteksti vain toisella puolella, toinen puoli oli täysin valkoinen. Tai no, oli joskus ollut valkoinen.

Kotona fiksasin kassia ottamalla siitä kokonaan pois vetoketjun. Pesin kassin - ja eipä sen pinttyneet kantokahvat ja valkoisen osan likatahrat juurikaan hievahtaneet. Kantokahvojen kunto minua ei niin häirinnyt, mutta piilottaakseni valkoisen puolen nuhraisuutta kassia oli kannettava logopuoli ulospäin. Minua ärsytti aina tarkistaa, että kassin paraatipuoli oli näkyvillä.

Olin jokunen aika sitten tuunannut harmaata puseroa kierrätetyllä, hassulla seeprakuvalla. En kuitenkaan pitänyt printistä pitkähihaisessa puserossa ja raksin sen irti. Kiinnitin punkkariseepran katseenvangitsijaksi Marilogokassin valkoiselle puolelle pahimman nuhrukohdan päälle. Mitä ei voi piilottaa, sitä pitää korostaa - eikös se niin mennyt, vai mitä?