Nuhraisen Marilogokassin puunaus

11.4.26

Tuulitakin suurentaminen: kiila takapuoleen

Ostin kirpputorilta kahdella eurolla räikeänoranssin Adidaksen tuulitakin. Se oli malliltaan pitkä ja kapea, mutta ajattelin, että käyttäisin sitä kääntämällä aina helmaa sisäänpäin. No eihän se idea liikkuessa toiminut! En halunnut suurentaa takkia sivukiiloilla, koska takin taskujen vuoksi taitoni ei siihen olisi riittänyt. Leikkasin julmasti takkiin selkään halkion ja ompelin siihen kolmionmuotoisen kiilan. Koska takki oli jo muutenkin huomiovärinen, päätin lisätä näkyvyyttä vielä entisestään: käytin kiilakankaana heijastinkangasta. Kiilan kärki jäi ommellessa rumasti hieman rypylle, joten piilotin kauneusvirheen hopeanvärisellä napilla. Tuunasin takkia vielä lisää hopeanvärisillä yksityiskohdilla: lisäsin napit taskunsuihin koristeiksi, nyörinpäähylsyt helmaan ja huppuun sekä kiristimet helmanyöriin.

Muutama vuosi sitten löysin kierrätystapahtumasta Marimekon logokassin, jossa oli rikkoontunut vetoketju ja muutamia pieniä kulumareikiä kassin pohjassa. Kassissa oli tummansininen logoteksti vain toisella puolella, toinen puoli oli täysin valkoinen. Tai no, oli joskus ollut valkoinen.

Kotona fiksasin kassia ottamalla siitä kokonaan pois vetoketjun. Pesin kassin - ja eipä sen pinttyneet kantokahvat ja valkoisen osan likatahrat juurikaan hievahtaneet. Kantokahvojen kunto minua ei niin häirinnyt, mutta piilottaakseni valkoisen puolen nuhraisuutta kassia oli kannettava logopuoli ulospäin. Minua ärsytti aina tarkistaa, että kassin paraatipuoli oli näkyvillä.

Olin jokunen aika sitten tuunannut harmaata puseroa kierrätetyllä, hassulla seeprakuvalla. En kuitenkaan pitänyt printistä pitkähihaisessa puserossa ja raksin sen irti. Kiinnitin punkkariseepran katseenvangitsijaksi Marilogokassin valkoiselle puolelle pahimman nuhrukohdan päälle. Mitä ei voi piilottaa, sitä pitää korostaa - eikös se niin mennyt, vai mitä?