Isoäidinneliöpipo tupsulla

14.10.25

Silmälääkärikäynti korjasi ompelukoneeni

Tämä postaus on hieman nolohko, mutta kerronpa silti. Kyseessä on Singer-ompelukone, joka tuli minulle perintönä äidiltäni 13 vuotta sitten. Saadessani koneen se oli pari vuotta vanha, ja jo silloin käynyt useamman kerran huollossa temppuilunsa vuoksi. En aikoinaan tullut kysyneeksi millä tavoin kone oli temppuillut. Minulla ompelukone kiukutteli alalangan kanssa: se sylttäsi lankaa myttyyn aika ajoin ja silloin mikään säätö ei auttanut. Yleensä tällaisen sattuessa kyllästyin ja jätin homman kesken. Seuraavalla ompelukerralla, jotakin muuta tehdessäni, kone toimi taas kuin ajatus. Ja näin jatkui kolmetoista vuotta. En vaivautunut viemään konetta huoltoon, koska sen vika oli niin sattumanvaraista, ajattelin vian olevan ompelutaidottomuuttani. Kävin hiljattain silmälääkärissä ja ikänäön vuoksi päädyin hankkimaan erikseen silmälasit, joilla näen ommella hyvin. Eilen lyhensin mustien housujen lahkeita, ja ompelukone aloitti tutun alalankatemppuilunsa. Repiessäni sylttääntynyttä lankaa irti...

Löysin Jonnan koukkuja -blogista ihastuttavan isoäidinneliöpipon ohjeen, jonka mukaan tein itselleni tämän pipon. Olen huono ymmärtämään käsityöohjeita, mutta tämän pipon ohje oli niin selkeä, että minunlaiseni tumpelo onnistui tekemään pipon kahdessa illassa.

Lisäsin pipooni tekokarvatupsun, joka on löytö kirppikseltä. Tupsu oli alunperin avaimenperä, kirppishinta 50 senttiä. Tupsussa on kätevä kuminauhalenkki ja ompelinkin pipooni napin, johon voin tupsun kiinnittää. Näin saan tupsun kätevästi pois jos ja kun pipoa tarvitsee pestä.

Jotta pipo olisi superlämmin, tein siihen vuorin. Vuorin materiaali on kierrätettyä valkoista ribbitrikoota. Löysin kainaloistaan keltaisen puseron Hervannan itsepalvelukirppikseltä "saa ottaa" -laatikosta. Ribbitrikoosta tuli todella hyvä vuori pipoon.