Siirry pääsisältöön

Videot

Uusi laukku ja kassiholistin kootut selitykset

Blogiani seuraavat lienevät huomanneet intohimoni käsilaukkuihin ja kaikenlaisiin muihinkin kasseihin. Olen yrittänyt hillitä kassiholismiani; pienempään asuntoon muuton jälkeen olen myynyt paljon laukkujani pois, huomasin, että Marilaukkuja ei tarvitse kolmeakymmentä, ihan vaan kymmenenkin riittää. Niin, ne kymmenen on Marilaukkuja, muita laukkuja on sitten parisenkymmentä, eeh, tai vähän enemmän. Ja ostan yhä kirppiksiltä lisää laukkuja, mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi! Mutta nyt yritän harkita ja perustella itselleni miksi tarvitsen juuri jonkun laukun. Eilen ostin taas uuden laukun kirppikseltä, en vaan voinut jättää sitä ostamatta koska... - Laukku on paksua nahkaa, materiaalia, joka ei jäädy tönköksi pakkasessa ja paranee vain vanhetessaan. Minulla on ainoastaan yksi nahkainen laukku, väriltään punainen, äidiltäni peritty, jonka vuoksi en halua siitä luopua vaikka käytän sitä harvoin. Uusi nahkalaukku on ollut harkinnassa, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. - Lauk...

Pökertyneen pöllön inspiroimat "Volvopöllöt" ja "Siipiveikot" korvistuunaukset

Tein kaksi pöllökorvisparia. joihin inspiraation sain äidilleni 1990-luvun alkupuolella sattuneesta tapahtumasta, joka meni näin: 

Äidilläni oli Volvo Amazon -merkkinen auto ja autolle oli vuokrattu oma talli talosta, jossa vanhempani asuivat. Eräänä aamuna äitini meni hakemaan autoaan ja löysi tallin oven edestä tuupertuneen helmipöllön; lintu oli ilmeisesti lentänyt päin tallin ovea. Tuohon aikaan ei vielä ollut kännyköitä kuin harvalla ja äitini kävi soittamassa apua lähellä olevasta puhelinkopista.  

Samalla kadulla sijaitsi surullisenkuuluisa keskikaljakuppila ja paikalle "autotallin eteen tuupertunutta" olikin sitten saapunut auttamaan poliisi mustalla maijalla. Heidän hämmästyksensä oli vaihtunut huvittuneisuuteen kun selvisi, että avun tarvitsija oli lintu. Asiallisesti he olivat kertoneet, että ottavat toki linnun mukaansa maijaan ja vievät poliisilaitokselle, mutta siellä se joutuu odottamaan putkassa kunnes joku ehtii viedä sen Heinolan lintutaloon hoitoon.

Eläinrakas äitini oli kauhistunut: eihän helmipöllöparka ollut mikään rosvo, ei sitä saanut putkaan laittaa! Joten, hän päätti viedä itse linnun noin kolmenkymmenen kilometrin päähän Heinolan lintutaloon. Niinpä pökkyräinen pöllö sitten matkusti ilmareijitetyssä pahvilaatikossa äitini Volvo Amazonissa hoitoa saamaan. Muutama päivä tapahtuman jälkeen äitini oli saanut Heinolan lintutalosta iloisen puhelinsoiton ja kuullut, että pöllö oli toipunut täysin ja päässyt takaisin luontoon.

Materiaalina korviksissani on kirppikseltä ostamani keramiikkaiset pöllöhelmet, jotka purin 20 senttiä maksaneesta rannekorusta. "Volvon" merkit ovat korvikset, jotka ostin vuosia sitten erään kultasepänliikkeen alelaarista muutamalla eurolla vain siksi, että niissä oli erittäin hyvät hopeiset koukut. Symbolihan on uroksen tai koiraan merkki. Kun Tampereelle piti tulla "Uros" niminen areena, suunnittelin, että teen merkeistä statement-korvikset (haloo - kuinka typerä nimi areenalle olisi ollutkaan "Uros"), joita käytän jääkiekkopeleissä. Onneksi areenan nimeksi tulikin sitten jotakin muuta. 

"Volvopöllö" -korviksissani merkki muistuttaa hauskasti helmipöllön selviytymistarinasta - vaikka, jos tarkkoja ollaan, Volvo Amazonissa ei ole käytetty tuota automerkin tyypillistä logoa. "Siipiveikot" -korvikset puolestaan ovat tavanomainen korvisaskartelu, jossa lisäsin pöllöhelmiin vain roikkuvat sulkakoristeet.









Kommentit

Suositut tekstit