Siirry pääsisältöön

Videot

Värikäs poncho isoäidinneliöistä

Sain toiveen ponchosta syntymäpäivälahjaksi. Olen pitkään suunnitellut virkkaavani isoäidinneliöistä ponchon, mutta vain suunnitellut. Lahjatoiveen kuultuani oli vihdoin toteutuksen aika. Ostin neljä 100 gramman kerää Kaupunkilanka Tehdasta (100% akryyli, hinta 3€/kerä): vaaleanturkoosin, fuksian, violetin ja petroolin. Tarkoitus oli saada langat riittämään ponchoon, mutta niin ei käynyt, vaan jouduin ostamaan vielä yhden kerän vaaleanturkoosia lankaa. Onnekseni käytössäni oli talousvaaka, jolla punnitsin keriä työn edetessä; tällä tavoin huomasin lankojen riittämättömyyden jo hyvissä ajoin ja aloin käyttämään enemmän vaaleanturkoosia lankaa, jotta sain "piilotettua" sen, että kyseistä väriä oli ponchossa enemmän kuin muita värejä. Virkkasin isoäidinneliötä, joissa 5 kerrosta. Neliöitä ponchoon tarvittiin 64 kpl. Kaula-aukon koko on neljä neliötä. Kaula-aukkoon virkkasin pari kerrosta pylväitä ja lisäksi vielä kiristysnyörin, mikäli poncho venyy käytössä. Helmaan en toiveen m...

Pökertyneen pöllön inspiroimat "Volvopöllöt" ja "Siipiveikot" korvistuunaukset

Tein kaksi pöllökorvisparia. joihin inspiraation sain äidilleni 1990-luvun alkupuolella sattuneesta tapahtumasta, joka meni näin: 

Äidilläni oli Volvo Amazon -merkkinen auto ja autolle oli vuokrattu oma talli talosta, jossa vanhempani asuivat. Eräänä aamuna äitini meni hakemaan autoaan ja löysi tallin oven edestä tuupertuneen helmipöllön; lintu oli ilmeisesti lentänyt päin tallin ovea. Tuohon aikaan ei vielä ollut kännyköitä kuin harvalla ja äitini kävi soittamassa apua lähellä olevasta puhelinkopista.  

Samalla kadulla sijaitsi surullisenkuuluisa keskikaljakuppila ja paikalle "autotallin eteen tuupertunutta" olikin sitten saapunut auttamaan poliisi mustalla maijalla. Heidän hämmästyksensä oli vaihtunut huvittuneisuuteen kun selvisi, että avun tarvitsija oli lintu. Asiallisesti he olivat kertoneet, että ottavat toki linnun mukaansa maijaan ja vievät poliisilaitokselle, mutta siellä se joutuu odottamaan putkassa kunnes joku ehtii viedä sen Heinolan lintutaloon hoitoon.

Eläinrakas äitini oli kauhistunut: eihän helmipöllöparka ollut mikään rosvo, ei sitä saanut putkaan laittaa! Joten, hän päätti viedä itse linnun noin kolmenkymmenen kilometrin päähän Heinolan lintutaloon. Niinpä pökkyräinen pöllö sitten matkusti ilmareijitetyssä pahvilaatikossa äitini Volvo Amazonissa hoitoa saamaan. Muutama päivä tapahtuman jälkeen äitini oli saanut Heinolan lintutalosta iloisen puhelinsoiton ja kuullut, että pöllö oli toipunut täysin ja päässyt takaisin luontoon.

Materiaalina korviksissani on kirppikseltä ostamani keramiikkaiset pöllöhelmet, jotka purin 20 senttiä maksaneesta rannekorusta. "Volvon" merkit ovat korvikset, jotka ostin vuosia sitten erään kultasepänliikkeen alelaarista muutamalla eurolla vain siksi, että niissä oli erittäin hyvät hopeiset koukut. Symbolihan on uroksen tai koiraan merkki. Kun Tampereelle piti tulla "Uros" niminen areena, suunnittelin, että teen merkeistä statement-korvikset (haloo - kuinka typerä nimi areenalle olisi ollutkaan "Uros"), joita käytän jääkiekkopeleissä. Onneksi areenan nimeksi tulikin sitten jotakin muuta. 

"Volvopöllö" -korviksissani merkki muistuttaa hauskasti helmipöllön selviytymistarinasta - vaikka, jos tarkkoja ollaan, Volvo Amazonissa ei ole käytetty tuota automerkin tyypillistä logoa. "Siipiveikot" -korvikset puolestaan ovat tavanomainen korvisaskartelu, jossa lisäsin pöllöhelmiin vain roikkuvat sulkakoristeet.









Kommentit

Suositut tekstit