Siirry pääsisältöön

Videot

Silmälääkärikäynti korjasi ompelukoneeni

Tämä postaus on hieman nolohko, mutta kerronpa silti. Kyseessä on Singer-ompelukone, joka tuli minulle perintönä äidiltäni 13 vuotta sitten. Saadessani koneen se oli pari vuotta vanha, ja jo silloin käynyt useamman kerran huollossa temppuilunsa vuoksi. En aikoinaan tullut kysyneeksi millä tavoin kone oli temppuillut. Minulla ompelukone kiukutteli alalangan kanssa: se sylttäsi lankaa myttyyn aika ajoin ja silloin mikään säätö ei auttanut. Yleensä tällaisen sattuessa kyllästyin ja jätin homman kesken. Seuraavalla ompelukerralla, jotakin muuta tehdessäni, kone toimi taas kuin ajatus. Ja näin jatkui kolmetoista vuotta. En vaivautunut viemään konetta huoltoon, koska sen vika oli niin sattumanvaraista, ajattelin vian olevan ompelutaidottomuuttani. Kävin hiljattain silmälääkärissä ja ikänäön vuoksi päädyin hankkimaan erikseen silmälasit, joilla näen ommella hyvin. Eilen lyhensin mustien housujen lahkeita, ja ompelukone aloitti tutun alalankatemppuilunsa. Repiessäni sylttääntynyttä lankaa irti...

Pökertyneen pöllön inspiroimat "Volvopöllöt" ja "Siipiveikot" korvistuunaukset

Tein kaksi pöllökorvisparia. joihin inspiraation sain äidilleni 1990-luvun alkupuolella sattuneesta tapahtumasta, joka meni näin: 

Äidilläni oli Volvo Amazon -merkkinen auto ja autolle oli vuokrattu oma talli talosta, jossa vanhempani asuivat. Eräänä aamuna äitini meni hakemaan autoaan ja löysi tallin oven edestä tuupertuneen helmipöllön; lintu oli ilmeisesti lentänyt päin tallin ovea. Tuohon aikaan ei vielä ollut kännyköitä kuin harvalla ja äitini kävi soittamassa apua lähellä olevasta puhelinkopista.  

Samalla kadulla sijaitsi surullisenkuuluisa keskikaljakuppila ja paikalle "autotallin eteen tuupertunutta" olikin sitten saapunut auttamaan poliisi mustalla maijalla. Heidän hämmästyksensä oli vaihtunut huvittuneisuuteen kun selvisi, että avun tarvitsija oli lintu. Asiallisesti he olivat kertoneet, että ottavat toki linnun mukaansa maijaan ja vievät poliisilaitokselle, mutta siellä se joutuu odottamaan putkassa kunnes joku ehtii viedä sen Heinolan lintutaloon hoitoon.

Eläinrakas äitini oli kauhistunut: eihän helmipöllöparka ollut mikään rosvo, ei sitä saanut putkaan laittaa! Joten, hän päätti viedä itse linnun noin kolmenkymmenen kilometrin päähän Heinolan lintutaloon. Niinpä pökkyräinen pöllö sitten matkusti ilmareijitetyssä pahvilaatikossa äitini Volvo Amazonissa hoitoa saamaan. Muutama päivä tapahtuman jälkeen äitini oli saanut Heinolan lintutalosta iloisen puhelinsoiton ja kuullut, että pöllö oli toipunut täysin ja päässyt takaisin luontoon.

Materiaalina korviksissani on kirppikseltä ostamani keramiikkaiset pöllöhelmet, jotka purin 20 senttiä maksaneesta rannekorusta. "Volvon" merkit ovat korvikset, jotka ostin vuosia sitten erään kultasepänliikkeen alelaarista muutamalla eurolla vain siksi, että niissä oli erittäin hyvät hopeiset koukut. Symbolihan on uroksen tai koiraan merkki. Kun Tampereelle piti tulla "Uros" niminen areena, suunnittelin, että teen merkeistä statement-korvikset (haloo - kuinka typerä nimi areenalle olisi ollutkaan "Uros"), joita käytän jääkiekkopeleissä. Onneksi areenan nimeksi tulikin sitten jotakin muuta. 

"Volvopöllö" -korviksissani merkki muistuttaa hauskasti helmipöllön selviytymistarinasta - vaikka, jos tarkkoja ollaan, Volvo Amazonissa ei ole käytetty tuota automerkin tyypillistä logoa. "Siipiveikot" -korvikset puolestaan ovat tavanomainen korvisaskartelu, jossa lisäsin pöllöhelmiin vain roikkuvat sulkakoristeet.









Kommentit

Suositut tekstit