Siirry pääsisältöön

Videot

Repun muokkaus

Minulla on kaksi samanlaista Kipling-merkkistä reppua, joista toinen on punainen ja toinen keltainen. Molemmat reput ovat kirppisostoksia; punainen on parin vuoden takaa, mutta keltainen on jo niin vanha ostos, että taisipa olla markka-aikaa... Samalta aikakaudeltahan nuo reput lienevät, minun laukkukokoelmassani tuo punainen on "uusi". Käytin keltaista reppua aikoinaan paljonkin, ja sen läpässä oleva tarranauhakiinnitys oli mennyt huonoksi, se ei enää "tarrannut" - tiedättehän millaiseksi tarranauha menee vanhuuttaan. Kiinnitykselle olisi pitänyt tehdä jotakin, mutta sen sijaan päätinkin tehdä radikaalin fiksauksen: muutin koko repun jumpparepuksi! Koska tässä reppumallissa oli kiristysnyörit suuaukolla, oli jumpparepuksi muuttaminen kohtuullisen helppo homma: ratkoin irti läpän ja olkahihnat, vaihdoin kiristysnyörit pidemmiksi ja tein niille kiinnityspaikat reppuun. Ja siinä se, valmista tuli! Erityisesti minua ilahduttaa nyt se, että repusta tuli sellainen, että

1960-luvun nukketaloni muuttomyynti

Muuttomme vuoksi oli myytävä paljon tavaraa pois, osa sellaisiakin, jotka minulla oli ollut jo lapsuudesta asti. Muuttopäätöstä tehtäessä tämä asia oli tiedossani ja olin sen hyväksynyt; yllättäen tavaroista luopuminen olikin helppoa - ja itse asiassa huojentavaa. Miksi olin säilytellyt jotakin esinettä vuosia, jopa vuosikymmeniä, vaikka en edes käyttänyt sitä?


Iloitsen, että vanhat "aarteeni" löysivät netin kautta uusia koteja, enkä joutunut viemään niitä kaatopaikalle, vaikka ne kuntonsa puolesta olisivatkin jo sinne jonkun mielestä kuuluneet. Esimerkiksi vanha, vuonna 1968 joululahjaksi saamani nukketalo, joka oli niin peruskorjauksen tarpeessa, että kukaan lapsi sillä ei varmaan olisi suostunut sellaisenaan leikkimään. Tein nukketalosta myynti-ilmoituksen, johon kirjoitin sen tarinan: 

"Vuonna 1968 hartiapankkivoimin valmistunut nukkekoti kaipaa vuosikymmenien autiona olon jälkeen uutta omistajaa. Kaksikerroksisen talon rakennusmateriaali on vahvaa, huonekaluissa käytettävää levyä. Vihreäkattoinen talo on aikoinaan kestänyt myös leikit lasten liukumäkenä, sen verran tukevaa on ollut rakentaminen 1960-luvulla.

Talo on vuosien kuluessa rapistunut; sen ulkoseinä on joutunut töhertelijän uhriksi ja kaikki talon irtaimisto on liimalla kiinni olleita mattoja myöten kelvannut jonkun matkaan. Talon ikkunat ovat kuitenkin onneksi säilyneet ehjinä. Taloon ei tule juoksevaa vettä, joten putkiremontista ei ole pelkoa. Sähköjä taloon ei ole vedetty, mutta perimätiedon mukaan niitä oli kuitenkin 1960-luvulla talon rakennusvaiheessa kaavailtu sinne. Talolla oli tuolloin ollut kireä aikataulu: sen oli pitänyt valmistua jouluksi 1968, joten valaistus oli jätetty pois. Talo kaipaa remonttia, mutta onnekseen siinä ei ole home- eikä kosteusvauroita.

Talossa on paljon potentiaalia myös nukkekotiharrastajalle; voit palauttaa sen loistoonsa tai sitten: entäpä jos tekisitkin siitä autiotalon? Ikkunoihin roikkumaan rikkinäisiä verhoja, huoneisiin lojumaan rikkinäisiä huonekaluja, tyhjiä säilyketölkkejä, vanhoja sanomalehtiä, astioita joissa kuivuneita ruuantähteitä, tyhjiä pulloja lattioilla, pahvilaatikoita, hämähäkinseittejä... vain mielikuvitus on tässä tyylilajissa rajana!

Talolla on ollut vain yksi omistaja, joka muuttaa nyt pieneen kerrostaloasuntoon ja joutuu siksi luopumaan nukkekodistaan. Omistaja tiedostaa, että tuleva ostaja joutuu laittamaan taloon paljon työtunteja ja siksi hän on valmis neuvottelemaan talon kauppahinnasta. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä sopiaksesi talon näytöstä ja jätä rohkeasti tarjous!"

Ja kuinka nukketalokaupassa kävi? Sain tarjouksen, jonka hyväksyin ja talokaupat tehtiin pari viikkoa myynti-ilmoituksen jättämisen jälkeen.






Kommentit

Suositut tekstit