Siirry pääsisältöön

Videot

Uusi laukku ja kassiholistin kootut selitykset

Blogiani seuraavat lienevät huomanneet intohimoni käsilaukkuihin ja kaikenlaisiin muihinkin kasseihin. Olen yrittänyt hillitä kassiholismiani; pienempään asuntoon muuton jälkeen olen myynyt paljon laukkujani pois, huomasin, että Marilaukkuja ei tarvitse kolmeakymmentä, ihan vaan kymmenenkin riittää. Niin, ne kymmenen on Marilaukkuja, muita laukkuja on sitten parisenkymmentä, eeh, tai vähän enemmän. Ja ostan yhä kirppiksiltä lisää laukkuja, mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi! Mutta nyt yritän harkita ja perustella itselleni miksi tarvitsen juuri jonkun laukun. Eilen ostin taas uuden laukun kirppikseltä, en vaan voinut jättää sitä ostamatta koska... - Laukku on paksua nahkaa, materiaalia, joka ei jäädy tönköksi pakkasessa ja paranee vain vanhetessaan. Minulla on ainoastaan yksi nahkainen laukku, väriltään punainen, äidiltäni peritty, jonka vuoksi en halua siitä luopua vaikka käytän sitä harvoin. Uusi nahkalaukku on ollut harkinnassa, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. - Lauk...

Kierrättäjän "kansallispuistopuku"

Tein taannoin kierrätystapahtumasta ilmaislöytöjä, joista tuunaantui vähän vahingossa mekko! Löytöni oli kolme vaatekappaletta: tummansininen miesten paita, kesken jäänyt hihaton kirjava (enimmäkseen leopardikuviota) mekko ja vaaleansininen liehuketunika. Kaikkia olin ajatellut käyttäväni sellaisenaan, toki kirjava mekko pitäisi viimeistellä loppuun.

Kotona sitten sovittelin vaatteita. No, eeh, ensiksi miesten paita - hups, sehän olikin pyjaman paita ja ylläni myös näytti siltä, ei siis jatkoon sellaisenaan. 

Kirjava, kesken jätetty leopardikuvioinen mekko: hihansuut aivan liian suuret, samoin kaula-aukko. Käyttökelvoton, vaikka olisi huolitellut loppuun.

Liehuketunika - no höh, eihän se mennyt päälleni lainkaan, vaikka vaatteessa kangasta piisasi. 

Pettyneenä katselin vaatteita niiden lojuessa lattialla ja pohdin jo niiden viemistä Uffin keräyslaatikkoon. En kuitenkaan saanut silmiäni irti kesken jääneen mekon ihastuttavasta kankaasta, ja siitä se ajatus lähti: teen mekkoon pitkät hihat tummansinisestä pyjamapaidasta! Ja yllätys-yllätys, hihat onnistuivat. Vielä piti fiksata mekon ylisuuri kaula-aukko. Siinä olikin miettimistä, en nimittäin osaa ommella kauluksia. Päädyin väkertelemään vaaleansinisestä liehukepaidasta "röyhelökaulusta", jota ei kyllä koskaan tullut aikaiseksi. Sen sijaan tuli jotakin etäisesti merimieskauluksen tapaista. Kaulukseen pujotin satiininauhan, jotta aukkoa voi kuroa pienemmälle.

Sovittelin kolmesta vaatekappaleesta loihtimaani luomusta, ja jokin siinä toi mieleeni kansallispuvun! Ehkäpä pyjamapaidan ohutraitainen kangas, en tiedä. No, annoin mekolleni nimeksi "kierrättäjän kansallispuku". Ja sellaisellehan piti saada tyyliin sopivat rannekorut - ne askartelin kierrätetyistä Aarikan helmistä. Pisteeksi i:n päälle asuun löytyi kaapistani tummansininen pellavalippis, joskus "lahjoitetaan" laatikosta otettu. Lippikseen lisäsin vielä hopeisen pienen Kalevala Korun rintaneulan. 

Mekko asusteineen pääsee ylleni juhannuksena, jota aiomme viettää erään suomalaisen kansallispuiston kupeessa. Joten, sen kunniaksi: olkoon tämän tuunauksen nimi "Kierrättäjän kansallispuistopuku".
 










Kommentit

Suositut tekstit