Siirry pääsisältöön

Videot

Kierrätysmateriaalipipo

Tein Jonnan koukkuja -blogin  ohjeella isoäidinneliöpipon (tosin ohjeesta poiketen virkkasin vain 6 kpl isoäidinneliötä, tein niistä hieman suurempia). Käytin pipoon pelkästään kierrätettyä materiaalia: langat on purettu epäonnistuneista neuloksistani ja pipon vuori on muokattu kulahtaneesta trikoopiposta, joka aikoinaan löytynyt "saa ottaa" -laatikosta. Entuudestaan tiesin, että en osaa tehdä tupsua, joten tein pipoon hieman erilaisen "tupsun": askartelin Aarikan kierrätetyistä helmistä pampulaketjun, jonka päähän kiinnitin kruunun muotoisen heijastimen. Sen olen joskus löytänyt kadulta ja heijastimessa on rumahko keltainen värjäymä, mutta tässä kierrätysmateriaalipipossani se ei haittaa!

Kierrättäjän "kansallispuistopuku"

Tein taannoin kierrätystapahtumasta ilmaislöytöjä, joista tuunaantui vähän vahingossa mekko! Löytöni oli kolme vaatekappaletta: tummansininen miesten paita, kesken jäänyt hihaton kirjava (enimmäkseen leopardikuviota) mekko ja vaaleansininen liehuketunika. Kaikkia olin ajatellut käyttäväni sellaisenaan, toki kirjava mekko pitäisi viimeistellä loppuun.

Kotona sitten sovittelin vaatteita. No, eeh, ensiksi miesten paita - hups, sehän olikin pyjaman paita ja ylläni myös näytti siltä, ei siis jatkoon sellaisenaan. 

Kirjava, kesken jätetty leopardikuvioinen mekko: hihansuut aivan liian suuret, samoin kaula-aukko. Käyttökelvoton, vaikka olisi huolitellut loppuun.

Liehuketunika - no höh, eihän se mennyt päälleni lainkaan, vaikka vaatteessa kangasta piisasi. 

Pettyneenä katselin vaatteita niiden lojuessa lattialla ja pohdin jo niiden viemistä Uffin keräyslaatikkoon. En kuitenkaan saanut silmiäni irti kesken jääneen mekon ihastuttavasta kankaasta, ja siitä se ajatus lähti: teen mekkoon pitkät hihat tummansinisestä pyjamapaidasta! Ja yllätys-yllätys, hihat onnistuivat. Vielä piti fiksata mekon ylisuuri kaula-aukko. Siinä olikin miettimistä, en nimittäin osaa ommella kauluksia. Päädyin väkertelemään vaaleansinisestä liehukepaidasta "röyhelökaulusta", jota ei kyllä koskaan tullut aikaiseksi. Sen sijaan tuli jotakin etäisesti merimieskauluksen tapaista. Kaulukseen pujotin satiininauhan, jotta aukkoa voi kuroa pienemmälle.

Sovittelin kolmesta vaatekappaleesta loihtimaani luomusta, ja jokin siinä toi mieleeni kansallispuvun! Ehkäpä pyjamapaidan ohutraitainen kangas, en tiedä. No, annoin mekolleni nimeksi "kierrättäjän kansallispuku". Ja sellaisellehan piti saada tyyliin sopivat rannekorut - ne askartelin kierrätetyistä Aarikan helmistä. Pisteeksi i:n päälle asuun löytyi kaapistani tummansininen pellavalippis, joskus "lahjoitetaan" laatikosta otettu. Lippikseen lisäsin vielä hopeisen pienen Kalevala Korun rintaneulan. 

Mekko asusteineen pääsee ylleni juhannuksena, jota aiomme viettää erään suomalaisen kansallispuiston kupeessa. Joten, sen kunniaksi: olkoon tämän tuunauksen nimi "Kierrättäjän kansallispuistopuku".
 










Kommentit

Suositut tekstit