Siirry pääsisältöön

Videot

Tuulitakin suurentaminen: kiila takapuoleen

Ostin kirpputorilta kahdella eurolla räikeänoranssin Adidaksen tuulitakin. Se oli malliltaan pitkä ja kapea, mutta ajattelin, että käyttäisin sitä kääntämällä aina helmaa sisäänpäin. No eihän se idea liikkuessa toiminut! En halunnut suurentaa takkia sivukiiloilla, koska takin taskujen vuoksi taitoni ei siihen olisi riittänyt. Leikkasin julmasti takkiin selkään halkion ja ompelin siihen kolmionmuotoisen kiilan. Koska takki oli jo muutenkin huomiovärinen, päätin lisätä näkyvyyttä vielä entisestään: käytin kiilakankaana heijastinkangasta. Kiilan kärki jäi ommellessa rumasti hieman rypylle, joten piilotin kauneusvirheen hopeanvärisellä napilla. Tuunasin takkia vielä lisää hopeanvärisillä yksityiskohdilla: lisäsin napit taskunsuihin koristeiksi, nyörinpäähylsyt helmaan ja huppuun sekä kiristimet helmanyöriin.

Kierrättäjän "kansallispuistopuku"

Tein taannoin kierrätystapahtumasta ilmaislöytöjä, joista tuunaantui vähän vahingossa mekko! Löytöni oli kolme vaatekappaletta: tummansininen miesten paita, kesken jäänyt hihaton kirjava (enimmäkseen leopardikuviota) mekko ja vaaleansininen liehuketunika. Kaikkia olin ajatellut käyttäväni sellaisenaan, toki kirjava mekko pitäisi viimeistellä loppuun.

Kotona sitten sovittelin vaatteita. No, eeh, ensiksi miesten paita - hups, sehän olikin pyjaman paita ja ylläni myös näytti siltä, ei siis jatkoon sellaisenaan. 

Kirjava, kesken jätetty leopardikuvioinen mekko: hihansuut aivan liian suuret, samoin kaula-aukko. Käyttökelvoton, vaikka olisi huolitellut loppuun.

Liehuketunika - no höh, eihän se mennyt päälleni lainkaan, vaikka vaatteessa kangasta piisasi. 

Pettyneenä katselin vaatteita niiden lojuessa lattialla ja pohdin jo niiden viemistä Uffin keräyslaatikkoon. En kuitenkaan saanut silmiäni irti kesken jääneen mekon ihastuttavasta kankaasta, ja siitä se ajatus lähti: teen mekkoon pitkät hihat tummansinisestä pyjamapaidasta! Ja yllätys-yllätys, hihat onnistuivat. Vielä piti fiksata mekon ylisuuri kaula-aukko. Siinä olikin miettimistä, en nimittäin osaa ommella kauluksia. Päädyin väkertelemään vaaleansinisestä liehukepaidasta "röyhelökaulusta", jota ei kyllä koskaan tullut aikaiseksi. Sen sijaan tuli jotakin etäisesti merimieskauluksen tapaista. Kaulukseen pujotin satiininauhan, jotta aukkoa voi kuroa pienemmälle.

Sovittelin kolmesta vaatekappaleesta loihtimaani luomusta, ja jokin siinä toi mieleeni kansallispuvun! Ehkäpä pyjamapaidan ohutraitainen kangas, en tiedä. No, annoin mekolleni nimeksi "kierrättäjän kansallispuku". Ja sellaisellehan piti saada tyyliin sopivat rannekorut - ne askartelin kierrätetyistä Aarikan helmistä. Pisteeksi i:n päälle asuun löytyi kaapistani tummansininen pellavalippis, joskus "lahjoitetaan" laatikosta otettu. Lippikseen lisäsin vielä hopeisen pienen Kalevala Korun rintaneulan. 

Mekko asusteineen pääsee ylleni juhannuksena, jota aiomme viettää erään suomalaisen kansallispuiston kupeessa. Joten, sen kunniaksi: olkoon tämän tuunauksen nimi "Kierrättäjän kansallispuistopuku".
 










Kommentit

Suositut tekstit