Siirry pääsisältöön

Videot

Uusi laukku ja kassiholistin kootut selitykset

Blogiani seuraavat lienevät huomanneet intohimoni käsilaukkuihin ja kaikenlaisiin muihinkin kasseihin. Olen yrittänyt hillitä kassiholismiani; pienempään asuntoon muuton jälkeen olen myynyt paljon laukkujani pois, huomasin, että Marilaukkuja ei tarvitse kolmeakymmentä, ihan vaan kymmenenkin riittää. Niin, ne kymmenen on Marilaukkuja, muita laukkuja on sitten parisenkymmentä, eeh, tai vähän enemmän. Ja ostan yhä kirppiksiltä lisää laukkuja, mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi! Mutta nyt yritän harkita ja perustella itselleni miksi tarvitsen juuri jonkun laukun. Eilen ostin taas uuden laukun kirppikseltä, en vaan voinut jättää sitä ostamatta koska... - Laukku on paksua nahkaa, materiaalia, joka ei jäädy tönköksi pakkasessa ja paranee vain vanhetessaan. Minulla on ainoastaan yksi nahkainen laukku, väriltään punainen, äidiltäni peritty, jonka vuoksi en halua siitä luopua vaikka käytän sitä harvoin. Uusi nahkalaukku on ollut harkinnassa, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. - Lauk...

Jumppareppu retrokankaasta (vuodelta 2006)

Esittelen yhden vanhimmista ompelutöistäni. Kaksitoista vuotta sitten naapurini muutti pienempään asuntoon ja teki muuttosiivouksen, josta minäkin sain osani kangaspalojen muodossa. Yksi kauneimmista paloista oli monivärinen retrokangas 70-luvulta. Kangasta oli juuri sopiva määrä jumppareppuun. Reppu on käytössäni kävelylenkeillä silloin kun tarvitsen mukaani vain vähän tavaraa. Ja kyllä 70-luvulla osattiin tehdä kestäviä laatukankaita: repun olen ommellut vuonna 2006 ja se on siitä lähtien ollut lähes viikoittaisessa käytössä.

Kustannukset: kangas saatu, nyörit ja vuorikangas pari euroa.


Kommentit

  1. Kuulemma puuvillakankauden valmistusprosessi on muuttunut. Syytä en tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha prosessi on kyllä ollut hyvä kun on noin kestäviä kankaita aikoinaan tuotettu.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit