Siirry pääsisältöön

Videot

Kierrättäjän "kansallispuistopuku"

Tein taannoin kierrätystapahtumasta ilmaislöytöjä, joista tuunaantui vähän vahingossa mekko! Löytöni oli kolme vaatekappaletta: tummansininen miesten paita, kesken jäänyt hihaton kirjava (enimmäkseen leopardikuviota) mekko ja vaaleansininen liehuketunika. Kaikkia olin ajatellut käyttäväni sellaisenaan, toki kirjava mekko pitäisi viimeistellä loppuun. Kotona sitten sovittelin vaatteita. No, eeh, ensiksi miesten paita - hups, sehän olikin pyjaman paita ja ylläni myös näytti siltä, ei siis jatkoon sellaisenaan.  Kirjava, kesken jätetty leopardikuvioinen mekko: hihansuut aivan liian suuret, samoin kaula-aukko. Käyttökelvoton, vaikka olisi huolitellut loppuun. Liehuketunika - no höh, eihän se mennyt päälleni lainkaan, vaikka vaatteessa kangasta piisasi.  Pettyneenä katselin vaatteita niiden lojuessa lattialla ja pohdin jo niiden viemistä Uffin keräyslaatikkoon. En kuitenkaan saanut silmiäni irti kesken jääneen mekon ihastuttavasta kankaasta, ja siitä se ajatus lähti: teen mekkoon p...

Jumppareppu retrokankaasta (vuodelta 2006)

Esittelen yhden vanhimmista ompelutöistäni. Kaksitoista vuotta sitten naapurini muutti pienempään asuntoon ja teki muuttosiivouksen, josta minäkin sain osani kangaspalojen muodossa. Yksi kauneimmista paloista oli monivärinen retrokangas 70-luvulta. Kangasta oli juuri sopiva määrä jumppareppuun. Reppu on käytössäni kävelylenkeillä silloin kun tarvitsen mukaani vain vähän tavaraa. Ja kyllä 70-luvulla osattiin tehdä kestäviä laatukankaita: repun olen ommellut vuonna 2006 ja se on siitä lähtien ollut lähes viikoittaisessa käytössä.

Kustannukset: kangas saatu, nyörit ja vuorikangas pari euroa.


Kommentit

  1. Kuulemma puuvillakankauden valmistusprosessi on muuttunut. Syytä en tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha prosessi on kyllä ollut hyvä kun on noin kestäviä kankaita aikoinaan tuotettu.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit