Siirry pääsisältöön

Videot

Uusi laukku ja kassiholistin kootut selitykset

Blogiani seuraavat lienevät huomanneet intohimoni käsilaukkuihin ja kaikenlaisiin muihinkin kasseihin. Olen yrittänyt hillitä kassiholismiani; pienempään asuntoon muuton jälkeen olen myynyt paljon laukkujani pois, huomasin, että Marilaukkuja ei tarvitse kolmeakymmentä, ihan vaan kymmenenkin riittää. Niin, ne kymmenen on Marilaukkuja, muita laukkuja on sitten parisenkymmentä, eeh, tai vähän enemmän. Ja ostan yhä kirppiksiltä lisää laukkuja, mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi! Mutta nyt yritän harkita ja perustella itselleni miksi tarvitsen juuri jonkun laukun. Eilen ostin taas uuden laukun kirppikseltä, en vaan voinut jättää sitä ostamatta koska... - Laukku on paksua nahkaa, materiaalia, joka ei jäädy tönköksi pakkasessa ja paranee vain vanhetessaan. Minulla on ainoastaan yksi nahkainen laukku, väriltään punainen, äidiltäni peritty, jonka vuoksi en halua siitä luopua vaikka käytän sitä harvoin. Uusi nahkalaukku on ollut harkinnassa, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. - Lauk...

Puurokupinaluset purkulangoista

Purkausjätteenä minulle tuli kolme pientä lankakerää Seiskaveikkaa; valkoinen, keltainen ja vihreä. Langat olivat hyvin kiharaisia ja yritin suoristaa niitä hiustensuoristusraudalla - turhaan. Yleensä tällaisista keristä olen kutonut pieniä leikkihiiriä kissoille lahjoitettaviksi (ohje villahiiriin täällä), mutta koska en koronatilanteen vuoksi tiedä pääsenkö tänä vuonna käymään Berliinissä ja viemään hiirulaisia eläinsuojeluyhdistykselle (ystäväni työskentelee siellä vapaaehtoisena), niin virkkasinpa sitten pienet "halkaistu omena" -aiheiset puurokupinaluset. Mustat "siemenet" kirjailin jälkeenpäin.



Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit