Punavalkoinen isoäidinneliökassi

2.1.26

Lehtitilauslahjakorut arvoon!

Monella lienee koruja, jotka ovat tulleet lehtitilauksen lahjoina. Usein nämä korut ovat nimekkäiden korusuunnittelijoiden koruista tehtyjä uustuotantoversioita, jotka tietenkään eivät ole arvoltaan samaa luokkaa kuin alkuperäiset, mutta-mutta... Mitäpä sanoa siitä, että yhdenkin tällaisen, hopeisen lehtitilauskylkiäiskorun olen ostanut kirppikseltä hintaan 1,70€! Surullista, vai mitä? Olen ollut Ristomatti Ratian suunnitteleman korusarjan "Usko toivo rakkaus" keräilijä ajasta jolloin sarja viime vuosituhannen puolella ilmestyi. Jokunen vuosi sitten sarjan sydänriipusta oli useiden lehtien tilauslahjana, joka sitten näkyi myös kirppiksillä. Hinnoittelu näillä koruilla oli joko ylihintaista tai, ikävä kyllä, aivan luokattoman alihintaista. Joten päädyin pelastamaan näitä riipuksia kirppiksiltä. Riipusjoulukalenteria tehdessäni havahduin, että minulle oli kertynyt viisi kappaletta näitä sydämiä. Kauniit korut piti saada käyttöön. Pujottelin sydämet mustaan paksuun nyöriin ja sy...

Olin pitkin talvea virkkaillut punavalkoisia isoäidinneliöitä vailla sen kummempaa suunnitelmaa, mitä niistä tekisin. Kunnianhimoinen haaveeni oli poncho tai jopa villatakki, mutta ikävä kyllä parinkymmenen neliön jälkeen totesin, ettei kärsivällisyyteni tulisi riittämään.

Mitä siis tehdä neliöistä? Taasko kassi, joita minulla on yllin kyllin? Haa, no tietenkin, eihän niitä voi olla liikaa, eihän? Joten: yhdistin kaiken kaikkiaan 27 neliötä kassiksi. Vuoriksi muokkasin punaisen nailonisen jumppakassin, joka oli peruja jostain messuilta. Muokkauksessa sain mainoslogon hävitettyä ja kassissa oli bonuksena vetoketjullinen tasku, joka kääntyi kätevästi isoäidinneliökassini sisätaskuksi. Kantohihnoiksi valitsin punaisen puuttuessa pätkät valkoista nailonnauhaa.