Punavalkoinen isoäidinneliökassi

19.2.26

Uusi laukku ja kassiholistin kootut selitykset

Blogiani seuraavat lienevät huomanneet intohimoni käsilaukkuihin ja kaikenlaisiin muihinkin kasseihin. Olen yrittänyt hillitä kassiholismiani; pienempään asuntoon muuton jälkeen olen myynyt paljon laukkujani pois, huomasin, että Marilaukkuja ei tarvitse kolmeakymmentä, ihan vaan kymmenenkin riittää. Niin, ne kymmenen on Marilaukkuja, muita laukkuja on sitten parisenkymmentä, eeh, tai vähän enemmän. Ja ostan yhä kirppiksiltä lisää laukkuja, mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi! Mutta nyt yritän harkita ja perustella itselleni miksi tarvitsen juuri jonkun laukun. Eilen ostin taas uuden laukun kirppikseltä, en vaan voinut jättää sitä ostamatta koska... - Laukku on paksua nahkaa, materiaalia, joka ei jäädy tönköksi pakkasessa ja paranee vain vanhetessaan. Minulla on ainoastaan yksi nahkainen laukku, väriltään punainen, äidiltäni peritty, jonka vuoksi en halua siitä luopua vaikka käytän sitä harvoin. Uusi nahkalaukku on ollut harkinnassa, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. - Lauk...

Olin pitkin talvea virkkaillut punavalkoisia isoäidinneliöitä vailla sen kummempaa suunnitelmaa, mitä niistä tekisin. Kunnianhimoinen haaveeni oli poncho tai jopa villatakki, mutta ikävä kyllä parinkymmenen neliön jälkeen totesin, ettei kärsivällisyyteni tulisi riittämään.

Mitä siis tehdä neliöistä? Taasko kassi, joita minulla on yllin kyllin? Haa, no tietenkin, eihän niitä voi olla liikaa, eihän? Joten: yhdistin kaiken kaikkiaan 27 neliötä kassiksi. Vuoriksi muokkasin punaisen nailonisen jumppakassin, joka oli peruja jostain messuilta. Muokkauksessa sain mainoslogon hävitettyä ja kassissa oli bonuksena vetoketjullinen tasku, joka kääntyi kätevästi isoäidinneliökassini sisätaskuksi. Kantohihnoiksi valitsin punaisen puuttuessa pätkät valkoista nailonnauhaa.