Punavalkoinen isoäidinneliökassi

14.10.25

Silmälääkärikäynti korjasi ompelukoneeni

Tämä postaus on hieman nolohko, mutta kerronpa silti. Kyseessä on Singer-ompelukone, joka tuli minulle perintönä äidiltäni 13 vuotta sitten. Saadessani koneen se oli pari vuotta vanha, ja jo silloin käynyt useamman kerran huollossa temppuilunsa vuoksi. En aikoinaan tullut kysyneeksi millä tavoin kone oli temppuillut. Minulla ompelukone kiukutteli alalangan kanssa: se sylttäsi lankaa myttyyn aika ajoin ja silloin mikään säätö ei auttanut. Yleensä tällaisen sattuessa kyllästyin ja jätin homman kesken. Seuraavalla ompelukerralla, jotakin muuta tehdessäni, kone toimi taas kuin ajatus. Ja näin jatkui kolmetoista vuotta. En vaivautunut viemään konetta huoltoon, koska sen vika oli niin sattumanvaraista, ajattelin vian olevan ompelutaidottomuuttani. Kävin hiljattain silmälääkärissä ja ikänäön vuoksi päädyin hankkimaan erikseen silmälasit, joilla näen ommella hyvin. Eilen lyhensin mustien housujen lahkeita, ja ompelukone aloitti tutun alalankatemppuilunsa. Repiessäni sylttääntynyttä lankaa irti...

Olin pitkin talvea virkkaillut punavalkoisia isoäidinneliöitä vailla sen kummempaa suunnitelmaa, mitä niistä tekisin. Kunnianhimoinen haaveeni oli poncho tai jopa villatakki, mutta ikävä kyllä parinkymmenen neliön jälkeen totesin, ettei kärsivällisyyteni tulisi riittämään.

Mitä siis tehdä neliöistä? Taasko kassi, joita minulla on yllin kyllin? Haa, no tietenkin, eihän niitä voi olla liikaa, eihän? Joten: yhdistin kaiken kaikkiaan 27 neliötä kassiksi. Vuoriksi muokkasin punaisen nailonisen jumppakassin, joka oli peruja jostain messuilta. Muokkauksessa sain mainoslogon hävitettyä ja kassissa oli bonuksena vetoketjullinen tasku, joka kääntyi kätevästi isoäidinneliökassini sisätaskuksi. Kantohihnoiksi valitsin punaisen puuttuessa pätkät valkoista nailonnauhaa.