Punavalkoinen isoäidinneliökassi

11.4.26

Tuulitakin suurentaminen: kiila takapuoleen

Ostin kirpputorilta kahdella eurolla räikeänoranssin Adidaksen tuulitakin. Se oli malliltaan pitkä ja kapea, mutta ajattelin, että käyttäisin sitä kääntämällä aina helmaa sisäänpäin. No eihän se idea liikkuessa toiminut! En halunnut suurentaa takkia sivukiiloilla, koska takin taskujen vuoksi taitoni ei siihen olisi riittänyt. Leikkasin julmasti takkiin selkään halkion ja ompelin siihen kolmionmuotoisen kiilan. Koska takki oli jo muutenkin huomiovärinen, päätin lisätä näkyvyyttä vielä entisestään: käytin kiilakankaana heijastinkangasta. Kiilan kärki jäi ommellessa rumasti hieman rypylle, joten piilotin kauneusvirheen hopeanvärisellä napilla. Tuunasin takkia vielä lisää hopeanvärisillä yksityiskohdilla: lisäsin napit taskunsuihin koristeiksi, nyörinpäähylsyt helmaan ja huppuun sekä kiristimet helmanyöriin.

Olin pitkin talvea virkkaillut punavalkoisia isoäidinneliöitä vailla sen kummempaa suunnitelmaa, mitä niistä tekisin. Kunnianhimoinen haaveeni oli poncho tai jopa villatakki, mutta ikävä kyllä parinkymmenen neliön jälkeen totesin, ettei kärsivällisyyteni tulisi riittämään.

Mitä siis tehdä neliöistä? Taasko kassi, joita minulla on yllin kyllin? Haa, no tietenkin, eihän niitä voi olla liikaa, eihän? Joten: yhdistin kaiken kaikkiaan 27 neliötä kassiksi. Vuoriksi muokkasin punaisen nailonisen jumppakassin, joka oli peruja jostain messuilta. Muokkauksessa sain mainoslogon hävitettyä ja kassissa oli bonuksena vetoketjullinen tasku, joka kääntyi kätevästi isoäidinneliökassini sisätaskuksi. Kantohihnoiksi valitsin punaisen puuttuessa pätkät valkoista nailonnauhaa.